Lauri ja Virpi ne yhteen soppii

Tämä on (lyhyehkö) tarina täydellisten, paksujen kirjoneulelapasten metsästyksestä: peltimaatuskoista alkanut jahti on päässyt kolmanteen Puna-mustakirjavat lapaset -ottoon saakka. Tällä kertaa langoiksi valikoituivat tummanharmaa Lauri-sukkalanka sekä Kontista taannoin ilman sen kummempaa suunnitelmaa haalimani Kouvolan Villa Oy:n varsin retrohenkinen kirkkaanoranssi Virpi (100 % konepestävää villaa, TEX 250 x 2 eli tutummin ilmaistuna 200 m / 100 g). Edellisen oton kokeilujen perusteella päätin käyttää 80-senttistä ja 4-millistä pyöröpuikkoa.

Tällä kertaa sain valita itse pohjavärin, joten se oli paitsi visuaalisesti, myös lankojen riittävyyden varmistamisen kannalta luonnollisesti harmaa. Koska olen kovasti viehättynyt latvialaisiin kierreraitoihin, niitä tuli tähänkin versioon. Peukakiilan siirsin sivusilmukan ympäriltä parin silmukan verran kämmenpuolelle, sillä kaikki edelliset lapaset tuntuivat kiertyvän hieman epämiellyttävästi peukalon suuntaan. Tämän seikan huomioiden jaksan edelleen ihmetellä, miten kummassa alkuperäisessä mallissa hieman kämmenselän puolelle tuleva peukalo voi oikein toimia. Makukysymys lienee tämä, ja onneksi meillä neulojilla on täysi mahdollisuus muokata mallia omien mieltymysten mukaan.

Kämmenpuolelle tein perusruudukkoa, jota piti tietysti vähän asemoida peukalokiilan suhteen. Luulin kerrankin olevani kaukaa viisas ja piirsin ruutupaperille asemointisuunnitelman - paha vain, etten tullut noudattaneeksi suunnitelmaani riittävän tarkasti, vaan aloitin ruutukuvion väärästä kohdasta. Niinpä päädyin pienimuotoisiin ongelmiin kärkikavennusten aikana, ja ongelma kertautui jälkimmäisessä lapasessa, jossa olin epähuomiossa aloittanut kämmenpuolen kuvion kerroksen ensimmäisen puolikkaan silmukoilla enkä jälkimmäisillä, kuten ensimmäisessä lapasessa. Lankoja kului yhteensä 90 g, josta 50 g Lauria ja 40 g Virpiä.

Kolmansista kelttilapasista tuli kyllä istuvuudeltaan ja väreiltään oikein mieluisat, mutta kämmenpuolen virhe jäi harmittamaan. Purkamaan en kuitenkaan ryhtynyt, vaan ajattelin joskus neuloa vielä neljännet (ne Täydelliset) lapaset omilla muokkauksillani. Minusta tämä oranssi-harmaa -kombo on kerrassaan loistava, ja jostain omituisesta syystä tuo mieleen ritarit. Esikoiseni puolestaan saa näistä mielleyhtymän kesämökistämme, ja kuopukselle kokeilin markkinoida lapasia HPK-henkisinä. Harmi, että kuopus on käsistään niin herkkäihoinen, että nämä lapaset ovat ehdottomasti liian karkeat ja kutittavat. Tai ehkä sittenkin parempi niin, käyttäköön pieni toiminnallinen alakoululainen mieluummin teollisia hanskoja rymypuuhissaan ja jätetään nämä käsinneulotut niille, jotka mylläävät vähän vähemmän ryteiköissä.