Keisarin morsian

Verkkoneulelehti Ullan 10-vuotisjuhlanumero 3/14 on samalla minun neulesuunnittelu-urani 5-vuotisjuhla, onhan elämäni ensimmäinen virallinen neuleohjeeni eli Verso-sukat julkaistu Ullassa 3/09. Tuplajuhlan kunniaksi halusin suunnitella Ullaan jotakin erityistä, itsellenikin uutta ja haastavaa. Kun anoppini minulle lahjoittamasta vanhasta ruotsalaisesta kirjontakirjasta löytyi houkutteleva ristipistokuvio, päätin kokeilla, onnistunko kehittelemään sen ympärille varpaista aloitettavat kirjoneulesukat. Aika monta ruutupiirrosta ja neuloo-purkaa -kierrosta siihen tarvittiin, että syntyi Keisarin morsian -sukkamalli.

Langoiksi valikoituivat herkullinen tummanruskea Regia 4-fädig ja hempeän roosa Roosa Nauha -sukkalanka, puikkoina käytin kärjessä sekä sukansuussa 1,75-millisiä ja muuten 2,25-millisiä pyöröpuikkoja. Kärjestä aloitettavien kirjoneulesukkien etuna on se, että kuvio asettuu automaattisesti kauniisti jalkaterässä, olipa terän pituus mikä hyvänsä. Varren pituuden voi päättää niin, että siinäkin kuvio loppuu kauniisti eikä epämääräisesti kesken kaavion. Augusta Abrahamssonin kirjontakirjasta Märkbok (painettu vuonna 1955) sukkiin päätyi lopulta pelkkä keskuskukkakuvio; sitäkin jouduin suoraviivaistamaan melko paljon, jotta se oli riittävän selkeä kirjoneuleeksi. Keskuskuvion ympärille kehittelin koukeroita omasta päästäni sillä ajatuksella, ettei pitkiä lankajuoksuja jäisi kovin monelle kaaviokerrokselle.

Pohjaan halusin ehdottomasti jotakin muuta kuin perusraitaa tai -ruutua. Ensimmäisessä versiossa ruskealla pohjalla oli roosan värisiä vinoneliöillä rikottuja pystyraitoja, mutta jossain vaiheessa kuvio alkoi näyttää silmissäni aivan liikaa vaarinkalsarikuosilta. Onneksi älysin lopulta kehitellä pohjakuviot etupuolen sivukiekuroista. Halusin ehdottomasti sukkiin kiilan tuomaan tilaa rintavallekin jalalle, ja se piti saada jalkapohjaan, jottei se näkyisi sukan sivuprofiilissa. Niinpä jalkapohjan kuvion piti olla sellainen, että keskuskiilan pystyi sijoittamaan mihin tahansa kaaviokohtaan kuvion varsinaisesti häiriintymättä. Tässä onnistuin mielestäni lopulta aika mainiosti. Kantapäässä on pyöreä käännös ja kantalappu on vahvistettu, jotta sain siihen riittävästi kerroksia ja siten kiilaan riittävästi leveyttä.

Jalkapöydän ja pohjan sekä varren etu- ja takaosan kirjoneulekuvion erottaa pystyraita, joka mahdollistaa myös parin silmukan lisäämisen malliin sikäli mikäli 72 s tuntuu vähäiseltä kirjoneulesukkaan. Halutessaan pohjan kuviota voi jatkaa varren takaosassa, sillä molemmat kaaviot ovat samankokoisia.

Onhan tämä malli aikamoinen romantiikkaöveri, varsinkin valituilla langoilla. Vaan pitäähän elämässä olla myös kiehkuroita ja yltiönaisellisuutta pelkistetyn niukkalinjaisuuden vastapainoksi! Ainakin Suomen verkkoneuleyhdistyksen jäsenet arvostivat Keisarin morsianta siinä määrin, että äänestivät sen Ullan juhlanumeron kansikuvaneuleeksi. Äänestysvoitto oli iso yllätys, sillä olen ottanut ulkokuvat itse omalta käsivaralta, sukat omissa jaloissani. Lähileikkipuiston kävijöillä saattoikin olla hieman hymyssä pitelemistä, kun pyllersin kalliolla ja kivillä mitä eksoottisimmissa asennoissa.

Hyvästä palautteesta rohkaistuneena saatan joskus uskaltautua suunnittelemaan lisääkin kirjoneuleasusteita. Ehkä seuraavaksi olisi lapasten vuoro?