Luovissa tiloissa

Opintojen päätyttyä jäin työttömäksi, sillä en ole löytänyt lähialueelta koulutustani vastaavaa työtä. Se on sinänsä harmillista, sillä mitä pidemmäksi työttömyys valmistumisen jälkeen venyy, sitä vaikeammaksi työllistyminen käy ja sitä suuremmaksi voi nousta kynnys lähteä edes yrittämään, onhan uusi ammattini jatkuvaa, harjoitusta vaativaa käsityötä.

Työttömyydessä on ollut omat hyvätkin puolensa. Elimistöni on viimeinkin palautunut pitkäaikaisesta stressitilasta, mikä on avannut luovuuden tiellä olleet padot. Tammikuun aikana kaikenlaisia neulemalli-ideoita tuntui putkahtelevan kiihtyvällä vauhdilla niin, etten ole pystynyt kaikkia ideoita testaamaan, vaikka olen neulonut valehtelematta aamusta iltaan. Pari-kolme ideaa on jo jalostunut tai jalostumassa ohjeiksi, mutta kahden ohjeen julkaisu odottaa verkkoneulelehti Ullan seuraavan numeron ilmestymistä. Niinpä esittelen neulomisen myötä epäonnistuneeksi paljastuneen prototyyppihuivin, josta ei takuulla ohjetta tule.

Idea lähti siitä, että tuumasin tarvitsevani kesäksi puuvillaisen kaulahuivin. Olen jossain määrin hurahtanut aina oikein -neuleeseen, raitoihin ja epäsymmetriaan, joten näiden pohjalta lähdin ideoimaan kapeaa, kenties vähän kaarevaa raitahuivia, jonka toisessa päässä raidat olisivat leveämpiä kuin toisessa. Langoiksi valitsin muinoin naapurilta saamani tummanruskean DROPS Safranin ja Altocumulukselta (muistaakseni vaihdokkina) tulleen vihreän Solberg Garnin fiolin. Molempien juoksevuus on noin 170 m / 50 g, joten puikkokooksi valikoitui 3 mm.

Kuvan perusteella voisi kuvitella, että onnistuin toteutuksessa, vaan totuus on toisenlainen. Huivista tuli liiankin kapea, sillä se on korkeimmalta kohdaltaan vain 21 cm korkea. Lisäksi huivin leveämpiraitainen pää on liian lyhyt, jotta huivin saisi aseteltua järkevästi. Vastaavasti kapeampi pää on turhankin pitkä. Safrania kului muutaman metrin yli kerän verran, fiolia alle puoli kerää, mikä omalta osaltaan kertoo huivin pienuudesta.

Saahan tuon huivin kaulaan kiedottua, mutta epäkäytännöllisen muotonsa vuoksi päälle puettaessa huivista katoaa oikeastaan koko juju eli tuo epäsymmetrinen raidoitus. Onneksi nettifoorumien kautta löytyy aina joku ottaja näille epäonnistuneille tekeleillekin.

Niin että välillä tulee näitä huikeita idiksii, joiden ensimmäisestä prototyypistä tulee pelkkää sutta ja sekundaa. Mutta jokainen epäonnistuminenkin opettaa taas uutta, niinpä tämäkin kokeilu sai jo jatkoa paljon onnistuneemmassa muodossa. Se onkin sitten jo toinen tarina se.