Pipo on neulottu 5 mm puikolla ja 80 silmukalla, mustassa osassa on Novitan Woolia kolminkertaisena ja keltaisessa Gjestalin Baby Ullia kaksinkertaisena sekä lisäksi kirpputorilta haalittua, suurinpiirtein Woolin paksuista 100 % villalankaa. Esikoinen oli kiitettävän tyytyväinen lopputulokseen, ja itsestänikin tuntui mukavalle tehdä pitkästä aikaa jotain todella nopeasti valmistuvaa.
Loppuvuodesta siivoilin myös pikkuhiljaa kaappeja, ja sen seurauksena ompelin kirpputorille kelpaamattomista trikoopaidoista itselleni muutaman pipon.
Kuvan pipon omenanvihreä trikoo on esikoiseni eskariaikaan käyttämästä paidasta, sisäpuolen haaleanvaaleanvihreä puolestaan vuosien takaisesta suosikkipaidastani. Muista pipoista en jaksanut ottaa kuvia, sillä ne ovat ihan samalla mallilla tehtyjä. Yksi on ulkopuoleltaan tummanruskea ja sisäpuoleltaan possunvaaleanpunainen (molemmat omia paitojani), toinen päällipuoleltaan pääkallopainatuksellinen tummansininen (esikoisen entinen suosikkipaita) ja sisukseltaan vaaleansininen (minun vaatekaapistani). Olen oppinut viime aikoina pitämään näistä trikoopipoista, etenkin huonon tukan päivinä, vaikkei malli välttämättä imartele minua. Vaan mukavuus ja käytännöllisyys ovat ennenkin ohjanneet pukeutumistani, miksipä siis turhaan miettimään tyyliseikkoja!
Lankapirtin Matleena haastoi hiljattain ystävänpäivän sytomyssytalkoisiin. Haaste osui sopivaan saumaan, sillä olimme jo ennen sitä päättäneet paikallisten neulojien kesken neuloa tänä vuonna enemmän hyväntekeväisyyteen kuin vuonna 2013. Minä aloitin parilla merinovillamyssyllä.
Ensin kaivelin varastoistani TeeTeen Primaveran jämät. Neuloin myssyn napakaksi 2,75 mm puikolla, 96 silmukalla aloittaen ja reunan jälkeen 112 silmukkaan lisäten. Musta raidoitus syntyi matkan varrella sitä mukaa, miten langat näyttivät hupenevan. Lopulta päädyin purkamaan tämän postauksen käyttämättä jääneen virkatun ruusun, että sain myssyyn riittävästi korkeutta. Ihan kiva perusmyssyhän siitä tuli, ja aivan ihastuttavan pehmoinen, niin kuin vain merinon ja silkin sekoituksesta voi tulla.
Toista hattua varten minulla oli kerä mustaa DROPS Big Merinoa ja jämät harmaata. Niistä ei olisi yksin kunnollista myssyä saanut, joten huhuilin lisukelangan perään. Neulojatoveri ystävällisesti lahjoittikin oman sinisen Schachnmayr nomottan Extra Merino Big -jämänsä, jonka avulla sain mukavan pitkän raitamyssyn. Käytin 4 mm puikkoa, alkuun loin 80 silmukkaa ja lisäsin joustimen jälkeen kahdeksan silmukkaa. Melko napakka lopputulos, mutta ihan käyttökelpoinen päähine.
Vielä en ole aivan varma, menevätkö nämä sytomyssyiksi vai johonkin muuhun (paikalliseen) hyväntekeväisyyskohteeseen, mutta joka tapauksessa vuoden hyvä käsillätekeminen on polkaistu käyntiin. Tästä on hyvä jatkaa!
Vielä en ole aivan varma, menevätkö nämä sytomyssyiksi vai johonkin muuhun (paikalliseen) hyväntekeväisyyskohteeseen, mutta joka tapauksessa vuoden hyvä käsillätekeminen on polkaistu käyntiin. Tästä on hyvä jatkaa!
Ihania pipoja! Pitäis varmaan itekin jossain välissä ehtiä hyväntekeväisyys neulontaa harrastamaan. Noh, ehkä keväämmällä, kun koulukiireet rupeaa helpottamaan.
VastaaPoistaMagee trikoopipo! Kiva on myös tuo punamustaraidallinen!
VastaaPoistaToi poikasi pipo kävis meillekin, kun NJS:llä on samat värit lyhythihaisissa pelipaidoissa. :) On se upea!
VastaaPoistaTykkään myös hyväntekeväisyysneuleistasi, kivan pehmeän näköiset ja lämpimän väriset.
Itsekin olen trikoopipoihin ihastunut (vaikka eivät ne kai minunkaan päänmuotoja imartele), kun tykkään käyttää päähinettä ympäri vuoden. Hyvä ajatus käyttää trikoopaitoja, saisin hihansuista rispaantuneesta Marimekosta aika kivan.