Arvontavoittoyllätysjämälankasukat

Lämpenen hitaasti uusille asioille, joten tälläkin kertaa olen aikaani jäljessä. Yllätysjämälankakerät taitavat olla nykyään passé, vaan minäpä innostuin osallistumaan yhden sellaisen arvontaan menneenä syksynä. Joulun alla voittamani ylläripallero veti puoleensa siinä määrin, että kaivoin esille 1,5 mm puikkoni ja päätin antautua mielihalulleni saada selville, mitä kaikkea lankakerä pitikään sisällään. Aloitin ensin kärjestä, mutta en saanut kantapäästä mieleistäni, joten purin puolikkaan sukan ja aloitin turvallisesti varresta. Silmukoita loin 64, tähtäimessä sukat ihan itselleni.

Voi miten riemastuttavaa ja koukuttavaa näitä olikaan neuloa! Opettelin vihdoin ja viimein myös Russian join -tekniikan lankojen liittämiseksi toisiinsa, mikä vain lisäsi intoa ja tyytyväisyyttä. Lopulta päädyin poistamaan muutaman vaaleanvihreän sekä muutaman muun lankajuoksun joko langan selkeän laatueron (lähinnä löyhäkierteisyyden) tai mielestäni epäsopivan värin vuoksi. Muutokset alkuperäiseen ovat kuitenkin pieniä ja yleisilme on sen mukainen, minkä jämälankapallon kerijä on määritellyt.

Sukista tulee ihana räsymattofiilis ja ne ovat epäsymmetrisyydestään huolimatta selvästi parit, kiitos muutamien yhteneväisten värien. Tässä tyylissä pätkärääkkiset ja pilkullisetkin langat näyttävät oikein mainioilta. Jossain vaiheessa sukat alkoivat huudella kuuluvansa 10-vuotiaalle sukulaistytölle, joka onneksi yhteisellä joulureissulla pääsi testaamaan kokoa ja toteamaan sukat juuri sopiviksi hänelle.

Jämälankaraitasukkia on ehkä aivan pakko neuloa vielä lisääkin. Minulla tosin on paha tapa pyrkiä keksimään raidoitukseen jokin logiikka, joten jonkun muun olisi oikeastaan kerittävä minun jämistäni ylläripallero minulle itselleni.