Tour-de-Sock: kolmas etappi

Odotin jännittyneenä sukkakisan kolmatta ohjetta, johon oli pyydetty varaamaan kahta eri väriä noin 50 g ja pienempi satsi kolmatta. Ennakkovihjeiden perusteella oli odotettavissa, että tekniikkahaasteena olisi tällä kertaa intarsia. Olen neulonut intarsiaa joskus aikoinaan villapaidoissa, mutta en koskaan pyörönä, joten kävin varmuuden vuoksi selailemassa erilaisia tekniikkavinkkejä netissä.

Kun Lebowski-ohje lopulta julkaistiin 20. päivän alkaessa puolilta öin, olin kertakaikkisen pettynyt. Intarsiaosa tehtiinkin tasona kantalappuun, lisäksi sukkaan tuli kaksivärisiä osioita kahdella muulla tekniikalla, perinteisellä kirjoneuletakniikalla (stranded) ja nostetuilla silmukoilla (mosaic) toteutettuna.

Vaan suomalainen ei anna periksi, kun on kerran päättänyt neuloa Tourin kaikki sukat määräajassa.

Olin katsellut kaikenlaisia ihania väriyhdistelmiä, mutta kun näin mallin, en halunnutkaan haaskata mitään uniikkeja käsinvärjättyjä ihanuuksia. Valitsin keltaisen ja oranssin Opalin sekä valkoisen Tico Ticon.

Malli on täynnä asioita, jotka olisin tehnyt toisin tai jättänyt kokonaan tekemättä. Takana kerroksen vaihtumiskohdassa nostettiin silmukoita neulomatta niin, että taakse syntyi kaksivärinen "sauma", joka paitsi näyttää rumalta, myös vetää helposti sukkaa kasaan takaa. Valko-oranssit kuvioraidat toteutettiin tässä mallissa nostetuin silmukoin eli neulottiin vuoronperään kerrokset eri väreillä, enkä minä ainakaan saanut siitä siistiä pintaa millään. Keltaoranssi perinteinen kirjoneuleraita onnistui paljon paremmin.

Ja se kantapään intarsia, todella tuskastuttavaa. Neuloin sen 1,5 mm puikolla, sillä Tico Tico on niin ohutta, että jälki oli tavallistakin kammottavampaa 2 mm puikolla neulottuna.

Kuviona on kotka ja jonkinlaiset nuolet molemmilla sivuilla - kuvassa kantapäiden nurjat puolet sen jälkeen, kun olin päätellyt ne kymmenet langanpäät, jotka syntyivät intarsian vuoksi. Kotkakuvio on paitsi typerä, myös intarsian vuoksi kantalapussa erityisen hankala, sillä nyt kantalappu on epätasaisen kuhmurainen kierrettyjen ja pääteltyjen lankojen vuoksi.

Koska suorastaan inhosin mallia, päätin neuloa sukat mahdollisimman nopeasti pois alta häiritsemästä. Niinpä en jaksanut keskittyä erityisemmin laatuun, ja neulejälki onkin tavallista epätasaisempaa. Tosin syytän myös Tico Ticoa, josta en saa siistiä yrittämälläkään, siinä missä Opalilla neulotut osuudet ovat ihan kohtuullisia pikaneulonnasta huolimatta.

Mikä oli nopeasti? Aloitin aamulla 7.30 ja raportoin valmiista sukista 23.30. Siinä välissä tuli kai tehtyä jotain muutakin, laitettua ruokaa ja huolehdittua lasten tarpeista, mutta suurimman osan ajasta neuloin (tai päättelin langanpäitä!). Taisin päästä maaliin etapin kahdeksantena, mikä on aika hyvin ottaen huomioon sen, että aloitin vasta 7,5 h ohjeen julkaisemisen jälkeen.

Neuloin sukista jälleen kerran selvästi liian isot itselleni. Nämä menevät lahjoituksena hyväntekeväisyyteen, ehkäpä Hyvän Mielen Sukiksi, sillä ovathan värit sentään iloiset ja raikkaat eikä raidoissa ole mitään vikaa. Mutta toistamiseen en samanlaista maratonneulontaa aio harrastaa, en varsinkaan näin epämieluisan mallin parissa.