Varastolankailu on innostanut sytomyssyilemään aina muiden isompien neuleiden välillä. Tällä kertaa otin työn alle loput varastoni vanhimmista puuvillalangoista.
Ensin neuloin 119 silmukalla ja 3 mm puikolla pipon, jossa mallineule on napattu omista Verso-sukistani. Alareunassa on taite ja päälaen kavennukset sävelsin sitä mukaa kun neule edistyi. Tästä piposta tuli iso ja syvä, sopii omaan isoon runsashiuksiseen päähänikin, mutta toisaalta tämä voi toimia väljempänä myssyttävänä myssynä pienemmässäkin päässä. Lankaa kului noin 55 g.
Neulomisen lomasa minuun iski vastustamaton halu virkata ja päätin kokeilla Kardemumman Pauliina-myssyn ohjetta
Muuten tein ohjeen mukaan, mutta alkuun virkkasin kiristettävään lenkkiin 12 pylvästä (tai 3 kjs ja 11 p) ja sitä seuraavalla kerroksella jokaiseen pylvääseen 2 p. Näin hatun laelle ei jäänyt reikää, mutta vähän koholle tuo keskuspyörylä jäi. Ehkä sittenkin olisi pitänyt suosiolla seurata alkuperäistä ohjetta. 3 mm koukulla virkkailin ja kun vihreä lanka loppui, jatkoin tuntemattomalla valkoisella puuvillalla. Mallailin hattua omaan päähän ja säädin korkeuden sen mukaan. Uloimmaksi virkkasin kerroksen piilosilmukoita jämäköittämään reunaa. Kardemumman koristeluiden innoittamana kaivelin jämälankapussistani pienenpieniä nöttösiä, jotka passasivat mielestäni sävyltään käytettyyn vihreään. Jotenkin nuo pyörylät viehättävät, niitä tekisi mieli virkata kaikista pikkujämistä. Myssylle tuli painoa vähän reilut 50 g.
Pauliina-myssystä tuli siitäkin tosi iso, sellainen mukavan tilava omaankin päähäni. Uskon kuitenkin, että myös syöpäpotilaissa on isopäisiä, joille pään lämmike kelpaisi. Toisaalta, olenhan välillä neulonut todella pieniäkin myssyjä. Parasta kai onkin, jos tarjolla on mahdollisimman laaja kirjo kokoja, värejä ja malleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti