sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Erään virolaisen hahtuvakiekon tarina


Lankavarastoni marinoituneimpia lankoja ovat olleet kälyni yli kaksi vuotta sitten kirpputorilta pelastamat virolaiset hahtuvat - eivät siksi, että ne olisivat olleet millään muotoa vastenmielisiä, vaan päinvastoin sen vuoksi, etten ole niitä raaskinut upeiden väriensä vuoksi käyttää.



Sateenkaarivärisen hahtuvan olin tosin jo lahjoittanut siitä enemmän pitävälle ystävälleni, mutta ihanan ihanat vihreä ja kelta-oranssi odottivat hetkeä, jolloin uskaltautuisin kokeilemaan niistä jotakin. Elokuun lopulla tulilinjalle pääsi lopulta kelta-oranssi kiekko. Shokki oli aikamoinen kun tajusin, että hahtuva onkin kierretty kiekolle yksisäikeisenä, jollaisena se oli aivan liian ohutta neulottavaksi. Ensimmäinen tuskallinen projekti oli siis keriä lanka varovasti erillisille kerille, joista pystyin yhdistelemään kahta saman sävyn säiettä.


Toinen shokki iski, kun tajusin, miten pitkiä väriliu'ut tässä hahtuvassa ovatkaan. Ryhdyin nimittäin neulomaan vaaleanoranssilla ja silmissäni siinteli mielikuva lapasista, joissa olisi kaikkia kiekon värisävyjä. Toisin kuitenkin kävi: ensimmäisestä lapasesta tuli lähes täysin keltainen. Toisesta uhkasi tulla kokonaan tumman punaruskea, joten kerin tummat sävyt kokonaan pois ja tein keltaiselle lapaselle sopivamman parin.



Neuloin lapaset 3 mm puikolla ja siis kahdella ohuella säikeellä, alussa silmukoita oli 44, ennen peukalokiilaa lisäsin 4 s. Alkuperäinen suunnitelma oli huovuttaa lapaset pesukoneessa, mutta niistä tuli sen verran naftit, että päätin harkita asiaa uudelleen. Lopulta annoin tumput ystäväni abityttärelle, joka rakastaa leijonankeltaista. Koska hahtuva tuntui karkealle viimeistelemättömänä, annoin vinkiksi laittaa lapaset käteen ja hieroa niitä märkinä mäntysaippuan kanssa - eli siis huovuttaa lapaset hellästi omiin käsiin sopiviksi. Olen todella tyytyväinen, että keksin näille sinänsä kauniille, mutta niin totaalisen ei-minunvärisilleni lapasille juuri täydellisen saajan lähipiiristäni.


Koska keltaisiin lapasiin kului hahtuvaa vaivaiset 40 g, päätin neuloa perään toisetkin lapaset vähän isommilla puikoilla huovutusta silmällä pitäen.



Silmukka- ja kerrosmäärät olivat näissä tumpuissa täsmälleen samat kuin keltaisissa, mutta puikkokoko oli 3,5 mm. Huovutin tumput 40 asteen pikapesussa pienen pyykin mukana, jolloin ne tiivistyivät ja pehmenivät juuri sopivasti. Tumpuista tuli aivan ihanat: ne todellakin istuvat kuin hansikkaat, ne ovat varsin pehmeät ja ne ovat kauniit (oranssi ei ole todellisuudessa niin räikeä kuin kuvassa ja tummat osat ovat vähemmän punaisia). Näistä en taida raaskia luopua, vaikka minulla onkin jo kolmet huovutetut lapaset...


Hahtuvaa riitti ja riitti, monessa eri nöttösessä sen jälkeen kun olin täsmännyt kahdet lapaset sopimaan pareihinsa ja peukaloiden värit liukumaan saumattomasti. Halusin nöttösiä vähemmäksi, mutta niistä ei olisi enää tumppuja saanut, joten päätin neuloa patalapun.



Patalappu on neulottu 3,5 mm puikoilla kulmasta kulmaan, kuten kuvasta voi päätellä. Mielestäni sain värit liukumaan aika mukavasti niin, ettei lopputuloksesta voi päätellä, kuinka monesta pikkunöttösestä patalappu on neulottu. Tässä kuvassa hahtuvan värit taitavat muuten olla lähimpänä totuutta. Patalappu päätyi lahjalaatikkoon odottamaan sitä hetkeä, kun ilmaantuu tarve pienelle lahjalle tai arpajaispalkinnolle; eiköhän ainakin äitini harrastusyhdistys kaipaa palkintoja pikkujouluarpajaisiin.


Näiden neulomusten jälkeenkin kiekosta oli jäljellä pieni keränen kirkkaankeltaista ja toinen oranssinkeltaista. Niiden vuoro tullee sitten, kun saan neulottua myös vihreän kiekon tumpuiksi ja on selvillä, kuinka paljon vihreitä ja vihreänruskeita nöttösiä jää yli. Minulla on suunnattoman suuri kiusaus neuloa myös vihreästä itselleni sopivia (huovutettuja) tumppuja, mutta alkaa olla vähän vaikea perustella niiden tarvetta etenkin, kun suunnitelmissa on edelleen myös ne paksut, tummanruskeat huovutetut tumput Stonesta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti