En ole kovinkaan innokas sisustaja, suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että inhoan kaupoissa kiertelyä. Kotimme sisustus on muotoutunut ajan saatossa pikkuhiljaa, ja osin aika on ajanut tiettyjen värien, kuosien tai teemojen ohi. Erityisesti minua oli alkanut ärsyttää makuuhuoneemme sininen meriteema, joka oli ehkä kiva kymmenen vuotta sitten kerrostaloasunnossa, mutta joka näytti vähän lapsekkaalta 70-luvun omakotitalossa.
Sitten tuli päivä, kun naapurini koputteli kuistin lasituksiin ja pyysi minua takapihalleen. Ajattelin hänen kaipaavan kantoapua varaston siivoukseen, mutta toisin kävi. Naapurini kyllä siivosi varastoaan, mutta minua hän tarvitsi kysyäkseen, haluanko häneltä pois joutavia mattoja. Halusinhan minä, niitä oli nimittäin noin 20. Olin niukin naukin ehtinyt kanniskella matot kuistillemme, kun naapurini kantoi lisää lahjoitettavaa, tällä kertaa verhoja, päiväpeitteitä ja kankaita. Siitä se sisustaminen sitten lähti.
Makuuhuoneemme meriteema vaihtui kertaheitolla rauhallisen luonnonläheiseen tunnelmaan. Paneeliverhot olivat lyhentämistä vaille valmiit, päiväpeitto kävi sängyllemme sellaisenaan. Kaapin perukoilta löytyneisiin vanhoihin sisustustyynyihin ompelin naapurilta saaduista pellavista uudet päälliset, napit löytyivät omasta varastosta. Vielä kun saisi päivitettyä kellastuneen mäntysängyn (joka muuten sivumennen sanoen on mieheni ja isäni yhdessä tekemä) uuteen, vaikkapa patinoituneeseen tummanruskeaan, sisustus olisi yhdenmukainen. Toisaalta huoneessa on alkuperäinen mäntypaneelikatto, kellastunut tammimosaiikkipareketti sekä mäntyovi ja -listat, joten siinä suhteessa sänky ei ole lainkaan yksin värinsä kanssa. Pelkäsin sinertävän tapetin jäävän jotenkin erilliseksi, mutta yllättävän hyvin verhojen harmaa nappaa tapetin kaverikseen. Tekstiilien vaihtumisen yhteydessä myös vanha ikkunalauta kavennettiin vain ikkunasyvennyksen levyiseksi ja seiniltä poistettiin meriaiheista rekvisiittaa. Nyt seinillä on vain yksi pieni kollaasi, jossa on viisi palasta Lontoon keskustan karttaa (sitä samaa, jota käytimme viime kesän reissulla ahkerasti) sekä esikoisemme 4-vuotiaana taiteilema piirustus isästään (tämänkin taideteoksen siniset kehykset mies maalasi mattamustiksi).
Esikoisen huone oli alunperin meidän makuuhuoneemme ja värit sekä tekstiilit siltä ajalta harmaata ja tummanpunaista. Naapurin lahjoituskuormasta löytyi valmiit Ikean kankaasta ommellut paneeliverhot ja samaa kangasta oli lisääkin, joten sain ommeltua siitä kolme vetoketjullista sisustustyynynpäällistä. Myös tummanruskea matto on naapurilta; päiväpeiton ostin ihan vartavasten sopimaan muuhun sisustukseen (sekin sattui olemaan huomaamattani tarjouksessa, vaikka valitsin kolmesta ruskeasta päiväpeitosta sen parhaan värisen hintalappuun katsomatta). Kirjoituspöytä on siskoni vanha, hankittu vuonna 1989, ja se palvelee edelleen moitteetta syksyllä kolmannelle luokalle menevää esikoistamme. Yhdelle seinälle kiipesi musta-ruskea puulisko, jonka taannoin pelastin SPR:n Kontista kahdella eurolla. Lisäksi seinältä löytyi paikka mattamustaksi maalatulle kehykselle, jossa tällä hetkellä on esikoisen oma taideteos, puuvärimukaelma Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Poika ja varis. Vielä tarvittaisiin isohko muistitaulu tai muu viritys tuohon sängyn viereiselle seinälle, jotta esikoisen saamat kortit ja muut muistot voisi laittaa esille hänen omaan huoneeseensa jääkaapin oven sijaan.
Kuistimme sai naapurin siivousvimman myötä uudet matot, lisäksi ompelin lahjoituskasasta löytyneistä valtavan suurista sisustustyynyjen päällisistä pienemmät vetoketjulliset päälliset puupenkin tyynyjen päälle.
Lahjoitusmattoja oli niin paljon, että niitä riitti myös olohuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen, saunan pukuhuoneeseen ja väliaikaisesti myös eteiseen ja käytävänpätkälle, kunnes saamme näihin jälkimmäisiin kohteisiin sopivamman kokoiset matot hankittua. Entiset alkoivat joka tapauksessa olla kuntonsa puolesta tiensä päässä. Mattoja riittää vielä mökille vietäväksi ja kankaita niin sisustukseen kuin tuleviin kassiompeluksiinkin.
Naapurimme lähes vastapäinen talo on muuten myynnissä. Talokaupan kylkiäisinä olisi mahdollisuus saada naapuriksi ammattiompelija, joka on intohimoisen innokas luopumaan niin sisustus- kuin käsityömateriaaleistakin. Tulkaa ja pelastakaa minut loppumattomalta materiaalitulvalta ja tilanahtaudelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti