sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Mikä siinä mättää


Moni on blogissaan julkistanut oman neuleärsytyksensä TOP 5:n. Aluksi ajattelin, ettei itseäni ärsytä neulomisessa oikeastaan yhtään mikään, mutta aihetta aikani kypsyteltyäni päädyin kuitenkin muutamaan seikkaan, jotka tekevät käsityöharrastuksestani vähemmän täydellisen.


1. Käsitöiden kuvaaminen. Minulla ei kertakaikkiaan riitä kiinnostusta, taitoa eikä kunnon välineitä sellaiseen kuvaamiseen, jonka ainakin osa käsitöistäni ansaitsisi. Niinpä useimmat työni ovat todellisuudessa paljon kauniimpia kuin kuvat antavat ymmärtää - tai niin ainakin uskottelen itselleni. Samasta syystä valmiita töitä kasautuu odottamaan kuvausta, kunnes hermostun ja räiskin pakolliset otokset, silloinkin yhden tai korkeintaan kaksi kustakin tekeleestä. Lopputuloksen voi jokainen blogini lukija nähdä, yleensä muutaman viikon viiveellä itse töiden valmistumisesta.


2. Kaavioiden tekeminen omiin neuleohjeisiin. Teen ne Excelillä, enkä ole jaksanut perehtyä siihen, miten tai mistä saisin järkeviä symboleja kaavioihin. Niinpä kaavioissa on joka kerran hieman erilainen logiikka ja välillä ne ovat toivottoman sekavia.


3. Käsityömania. Joskus teen käsitöitä lähes pakonomaisesti, jolloin tekemisestä saattaa kadota nautinto lähes kokonaan. Kaikenlaiset yhteistempaukset ovat omiaan lisäämään pakkomiellettä, sillä vaikka kuinka suunnittelen ottavani rennosti, paahdan hullun kiilto silmissä kunnes sopivat langat tai tempaus loppuvat.


4. Pingottaminen. Aivan sama, onko kyseessä pitsihuivi vai virkattu liina, aina yhtä vastenmielistä. Saan tehtyä sen vain ja ainoastaan siksi, että keskeneräisyys vaivaa minua paljon enemmän kuin mitä pingottamista vihaan.


5. Hankaluus sovitella neuletapaamisiin pääsyä. Julkinen neulomiseni rajoittuu pääasiassa koulun seinien sisäpuolelle, sillä lähes aina, kun suunnittelen neuletapaamiseen lähtemistä, tulee ennemmin tai myöhemmin jokin Force Majeur (yleensä perhesyistä) ja suunnitelmani kariutuvat. Joskus vaan olisi niin paljon mukavampaa neuloa seurassa, joka ymmärtää tämän hulluuden lajin.


Pingottamista lukuunottamatta kaikki kohdat liittyvät joko suoraan tai epäsuorasti käsityöharrastukseni laajenemiseen netin ihmeelliseen maailmaan. Ilman blogia ei olisi kuvaamisen ahdistusta, ilman Ullaa en kirjoittelisi ohjeita, ilman virtuaalikäsityöyhteisöjä en ottaisi osaa tempauksiin tai tietäisi mitään neuletapaamisista. Vaan nämä murheet ovat niin kovin pieniä sen rinnalla, miten paljon positiivista virtuaalinen käsityömaailma on elämääni ja harrastukseeni antaneet. Niinpä jatkan bloggaamista, ohjeiden kirjoittamista, tempauksiin osallistumista ja neuletapaamisia aina mahdollisuuksien ja innostuksen mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti