Gail

Ilmaisia huiviohjeita etsiskellessäni olin laittanut tehtävien jonooni Gailin (pdf) ja merkinnyt viime kesänä Tinttamarellista heräteostona hankkimani Östergötlands Ullspinnerin Pälsullgarnin mahdollisesti sopivaksi langaksi mallille. Kun sitten blogimies erehtyi ehdottamaan, että voisin kenties neuloa jotakin ("esimerkiksi lapaset") väitöslahjaksi hänen työkaverilleen, jonka karonkkaan blogimies oli itseoikeutetusti kutsuttu, sanoin voivani neuloa huivin (lapaset väitöslahjaksi, pah). Taka-ajatuksena oli tietysti saada hyvä syy käydä Gailin ja Pälsullgarnin kimppuun. Deadlineen oli tuolloin reilut kaksi viikkoa, joten toimeen oli ryhdyttävä heti.

Puolitoista viikkoa siinä lopulta vierähti, kunnes huivi oli valmis ja viimeistelty.

Lanka oli niin ohutta, että puikkokooksi valikoitui 3 mm. Malli oli yllättävän tuskallinen neuloa, vaikka olin lukenut huolella useita vinkkejä ohjeitten ymmärtämisen helpottamiseksi. Oikeastaan ohjeissa ei ollut mitään vikaa, lehdyköiden muodostuminen oli lopultakin jokseenkin loogista, mutta keskittymistä neulominen vaati keskimääräistä enemmän. Langankaan kanssa en ollut heti sinut, mutta sisulla puskin projektin siihen pisteeseen, että päätin koon riittävän. Lankaa sadan gramman vyyhdistä jäi vielä 20 g, joten keskuskaaviota olisi voinut toistaa vielä kerran tai pari, mutta tällaisenaankin huivin siipiväli on noin 1,5 m.

Lähikuvasta saattaa havaita paitsi varsin kauniin mallineuleen, myös sen, että pingotin huivia ehkä hieman liikaa leveyssuunnassa.

Ei lahjaa ilman jonkinlaista korttia.

Paketoin huivin (kierrätys-)sellofaaniin ja näpertelin paperinarusta rusetin, jonka tälläsin sellofaaniin kuumaliimalla. Yksinkertaisessa kortissa pohjana on valkoinen pahvi, päälle on liimattu alunperin joulutähden ruukun ympärillä ollutta kuitupaperia sekä koristepaperista leikattuja hopeakuvioita (viimeisimmästä lämmin kiitos Eijalle, jolta näitä upeita papereita sain). Olen tyytyväinen, niin tuntui olevan blogimieskin - ja niin on toivottavasti myös väittelijä.