Muistelen lankainventaarion yhteydessä kaavailleeni varaston mittavaa pienennystä tämän vuoden aikana. Siitä huolimatta sorruin, kun kanssaneuloja Ravelryssä myi liian houkuttelevia lankoja.
Neljä vyyhtiä aivan ihastuttavan vihreää ohutta Pirkkalankaa, väri on jokin erikoiserä eikä siis vakiovalikoimissa; vyyhti kellanvihreää Mokkasukkaa, lankaa, jota olen haikaillut kokeilevani jo vaikka kuinka kauan (väri sopii aivan täydellisesti tähän keväänodotukseen); kaksi kerää tummanruskeaa Novitan Stonea jo olemassaolevien vaaleanruskeiden ja valkoisten seuraksi. Naapuri nimittäin todisti empiirisesti Stonen huopuvan varsin kauniisti, joten suunnitteilla on ainakiin huovutettuja tumppuja. Samoihin aikoihin sain myös Karnaluks-kimppatilauksen yhteydessä tilaamani 100 cm Addi-pyöröt (2 mm, 2,5 mm ja 8 mm), suunnitelmissa onkin sukan- ja huovutusneulontaa magic loop -tekniikalla.
Eipä unohdeta erästä perjantaikyläilyä naapurissa, jonka seurauksena minun haltuuni siirtyi pari kerää ruosteenoranssia Zitron Kokonia, kerä vihreää Mandarin Petitiä sekä pari kerää vaaleanvihreää Novitan Tennesseetä, jälkimmäistä minulla olikin ennestään noin 250 g jäljellä edellisestä lahjoituksesta. Tunnustan myös saaneeni neljä kerää Garnstudion Paris -puuvillalankaa kanssaneulojalta lahjoituksena sytomyssyihin ja muihin pipoprojekteihin. Lankavarastoni on siis kokenut aikamoista muodonmuutosta, olenhan sentään jotakin neulonut sen lisäksi, että lahjoitusten myötä varasto on huvennut arviolta vajaalla kilolla.
Moni ihmettelee, miten ehdin neuloa niin paljon. Selityksiä on monia. Neulon paljon pieniä ja nopeita töitä. Olen teknisesti melko nopea neuloja. Neulon kaiken vapaa-aikani - en esimerkiksi lue sanomalehteä kuin keskimäärin kerran viikossa muista lehdistä puhumattakaan. Usein voin neuloa jonkin aikaa jopa töistä tultua, kun kuopus haluaa leikkiä kanssani legoilla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hän leikkii ja minä istun vieressä neulomassa ja kommentoimassa. Kuopus kaipaa yhä seuraa nukahtamiseen, joten minä istun puolihämärässä neulomassa ja kuuntelemassa kulloinkin valittua iltamusiikkia tai äänikirjaa. Ja jos lähden jonnekin, varaan yleensä käsityön mukaan, josko voisin hetkisen virkata tahi neuloa. Näistä kaikista pienistä puroista syntyy näköjään aikamoinen virta pieniä (ja useimmiten melko yksinkertaisia) käsitöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti