Kerästä lankaa syntyi 3 mm koukulla tämä huivi, joka on noin 25 cm leveä ja 140 cm pitkä. Se on - kuten alunperin toivoinkin - aivan naapurini oloinen, joten vien sen hänelle. Ammattikäsityöläinen saa luultavasti aika harvoin käsin tehtyjä lahjoja, joten toivon huivin olevan mieluinen yllätys. Vaikka naapurini ompelee ammatikseen ja neuloo harrastuksekseen, en usko hänen virkkaavan, sitä kun ei oikein pysty tekemään telkkaria katsoessa. Niinpä Salomonin solmut saattavatkin olla hänelle uusi tuttavuus.
Itse tekniikka tuntui aluksi hankalalta: miten saada venytetyistä ketjusilmukoista edes etäisesti saman mittaisia. Kuten useimmiten käy, muutaman (kymmenen) kerroksen jälkeen homma oli siinä määrin hallussa, että jälki oli melko tasalaatuista pienemmälläkin keskittymisellä. Lopputulos on siinä määrin viehättävä (kuva ei tee oikeutta venytettyjen ketjusilmukoiden ilmavuudelle), että saatan palata Salomonin solmujen pariin toistekin. Huivien pingottaminen tosin vaatii aikalailla motivaatiota - ja etenkin hyvän alustan, joka minulta puuttuu. Tämäkin huivi on pingotettu osin kaksinkerroin silityslaudalle ja kostutettu höyrysilitysraudalla.
Itse tekniikka tuntui aluksi hankalalta: miten saada venytetyistä ketjusilmukoista edes etäisesti saman mittaisia. Kuten useimmiten käy, muutaman (kymmenen) kerroksen jälkeen homma oli siinä määrin hallussa, että jälki oli melko tasalaatuista pienemmälläkin keskittymisellä. Lopputulos on siinä määrin viehättävä (kuva ei tee oikeutta venytettyjen ketjusilmukoiden ilmavuudelle), että saatan palata Salomonin solmujen pariin toistekin. Huivien pingottaminen tosin vaatii aikalailla motivaatiota - ja etenkin hyvän alustan, joka minulta puuttuu. Tämäkin huivi on pingotettu osin kaksinkerroin silityslaudalle ja kostutettu höyrysilitysraudalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti