Isompien lasten (kokoluokka 33-35) perussukkia kaksi paria Seiskaveikasta 3,5 mm puikoilla ja 44 silmukalla. Oikeanpuolimmaiset ovat ehkä maailman rumimmat, mutta 6-vuotias esikoiseni tuumasi jalomielisesti niiden saattavan olla jonkun mielestä ihan kauniitkin. Hetken taas mietin, onko moraalisesti arveluttavaa tyrkätä noin rumat sukat hyväntekeväisyyteen, mutta päädyin lopputulemaan "parempi rumatkin sukat kuin palelevat varpaat". Jälkikäteen tosin voi aina jeesustella, että rumien sukkien langoista olisi voinut saada kahdet ihan kivat pikkusukat, mutta minusta Seve on kyllä kertakaikkiaan liian paksua taaperoikäisen sukkiin. Sitä paitsi minusta on mukavampi neuloa isoja kuin pieniä sukkia. Itsekkyys sallittakoon myös hyvän tekemisessä.
Loppurääppeet tummanpunaisesta Sevestä sai luvan toimittaa kanoottisukkien (koko noin 46) kärjen virkaa. Vasta näiden kärjestä aloitettujen sukkien myötä tajusin, kuinka kärkilevennykset oikeastaan kannattaa neuloa, jotta niistä tulee kaikin puolin siistit ja symmetriset (näissä ne eivät vielä sitä ole). Tummansininen lanka on luultavasti Isoveljeä, joten 48 silmukalla ja 3,5 mm puikoilla sukista tuli siis miesten kokoa. Näiden sukkien myötä opettelin myös lappukantapään neulomisen "nurinpäin". Koska katsoin vain puolella silmällä ohjeita ja kehitin loput kantapään mallista itse, siitä tuli ehkä hieman iso omaan makuuni. Koska varsi uhkasi jäädä kovin lyhyeksi, jatkoin sitä sinikirjavan Seven lopuilla ja vihonviimeiseksi (virheeksi) neuloin vielä muutaman kerroksen superpaksun sukkalangan jämillä. Viimeinen lanka olikin niin paksua, että lukuisista yrityksistä huolimatta sukan suu jäi vähän lerpaksi. Ei se tosin suuremmalti siltä vaikuta jalkaan vedettynä, mutta tuossa kuvassa virhe on suorastaan silmiinpistävä.
Woolin jämänöttösistä tuli vielä pyöräytettyä nämä pienet (ehkäpä vuoden ikäiselle sopivat) sukantekeleet 2,5 mm puikoilla ja 40 aloitussilmukalla (varren alaosa ja terä 36 s). Eihän tämäkään pari mikään käsityötaiteen riemuvoitto ole, mutta toisaalta kulkevathan omatkin lapseni (itseni lisäksi) mummon tekemissä jämälankasukissa, joissa väriyhdistelmiä tai raidoitusmalleja ei todellakaan ole harkittu viikkotolkulla. Lämmintä ja hyvää mieltä on siitä huolimatta (ja ehkä juuri siksi) piisannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti