Paikallisten äitien postituslistalla on ollut puhetta erojuhlista, jotka taitavat olla tulossa omalla tavallaan muotiin avioeron jälkeen. Aiheen alkuperäinen esilleottaja kuvasi pakinanomaisesti siveetöntä biletystä polttarien ja hääjuhlan käänteisenä irvikuvana. Kaikkia käsittääkseni hauskaksi tarkoitettu tyyli ei huvittanut tai viestien sisältöä ei osattu tulkita sopivan suodattimen läpi. Jälleen kerran jäin itse kuitenkin miettimään, miten erojuhla-teemasta voisi kehitellä positiivisen version, sillä moni itse eronnut oli kuitenkin sitä mieltä, että akuutin kriisin jälkeen jonkinlainen uuden elämän aloitusriitti ei olisi ollenkaan huono ajatus.
En haluaisi oikeastaan ajatellakaan tilannetta, että itse olisin erojuhlien tarpeessa. Jollekulle itseni tyyppiselle (monien mielestä tylsälle ja ankealle nynnylle?) voisi sopia Sinkkujuhlat, joissa polttari- ja hääjuhlatraditioista muokattaisiin käänteisversiot hyvässä hengessä. Miten olisi "sinkkusaunat", jossa ystävät pesisivät eronneesta naisesta tämän entisen elämän kivut ja säryt samoin kuin morsiussaunassa pestään tulevasta vaimosta vanhojen suhteitten painolastit? Tai leikki 12 kuukaudesta, jossa ystävien tehtäväksi lankeaa uussinkun vieminen naistentansseihin, baariin, kiertelemään autokauppoihin, lenkille, kuntosalille, festareille jne. Juhla, jossa katsottaisiin eteen, ei taakse päin ja ammennettaisiin sinkkuelämän hyvistä puolista ja mahdollisuuksista. Varmasti jokaisen eron akuutissa kriisivaiheessa on surtu, säälitty ja oltu katkeria niin, että eronnut ansaitsee juhlansa siinä vaiheessa, kun kokee keränneensä itsensä kasaan uuteen elämänvaiheeseen.
Voi olla, että ajatukseni mukavista ja eteenpäinsuuntautuneista pirskeistä hyvien ystävien kanssa on utopistinen ja naivi. Saattaahan olla, että eronnut kaipaakin selviytyäkseen vielä olkapäätä ja myötäeläjää päättyneen parisuhteen kipupisteille, katkeruuksille ja kaunoille. Olisi kuitenkin lohdullista ajatella, että ainakin joillekin maljan kohottaminen uudelle alulle voisi olla mahdollista toiveikkaissa ja lämminhenkisissä merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti