Lankainventaarion tuloskatsaus

Kaksi vuotta sitten päätin herätellä henkiin blogini ja keskittyä kyökkifilosofian sijasta käsitöihin. Se onkin kantanut pitkälle, innostanut saattamaan projekteja loppuun ja aloittamaan aina uusia. Paljon on kankaita ja lankoja tullut ja mennyt, osa tuntuu tulleen jäädäkseen. Tässäpä siis lankainventaarioni tulos vuoden ensimmäiseltä päivältä:

Neulomattomien varastolankojen kokonaismäärä: 11 100 g

Itse ostettujen lankojen kokonaismäärä: 3 550 g

Kokonaismäärän arvasi tarkimmin ArualMaria 11 kg:n veikkauksellaan, mistä hänet palkittakoon toistaiseksi itsellenikin tuntemattomalla tavalla. Sanna ja Mammutti arvioivat puolestaan itse ostettujen lankojen määrän lähes täsmälleen oikein 3,5 kg:n veikkauksillaan; heistä Sanna oli kuitenkin lähempänä myös kokonaismäärän arvioimisessa, joten tässä kategoriassa palkinnon saa hän. Itse ostettujen suhteellisen osuuden suhteen tarkin vaisto oli Eilalla (32,68% eli vain 0,7% yli todellisen), tosin lähes yhtä lähelle pääsi Laura Hi 31,25 % arvauksellaan (0,73% alle todellisen). Eilan palkinnosta minulla onkin jo jonkinlainen suunnitelma, Sannan palkinnon ensimmäinen osa on jo valmiina. Esittelen palkinnot jahka saan ne tehtyä ja toimitettua perille.

Mitä opinkaan lankainventaariosta? Omistan aivan liikaa lankaa: minusta sopiva varaston suuruus olisi ehdottomasti alle 5 kg. Omaksi hämmästyksekseni tajusin myös ostaneeni aikamoisen määrän lankoja itse, näistä merkittävän osan huutonetistä, mutta olenpa tullut ostaneeksi satunnaiskeriä erinäisistä kaupoista ja hieman isompiakin eriä netin kautta. Vaikka varastoni perusta lepää edelleenkin (pääosin naapurilta saatujen) lahjoituslankojen varassa, olen myös itse osasyyllinen varastotilan ahtauteen.

Tämän vuoden tavoite on siis selvillä: vajuttaa yhtä monta kiloa lanka- kuin läskivarastoakin. Ensimmäinen osa on jo hyvässä vauhdissa, jälkimmäisessä on toivomisen varaa...

Pikkuneuleita perheen miehille

Esikoinen onnistui hukkaamaan (onneksi väliaikaisesti) hänelle syksyllä neulomani villasukat juuri sopivasti pakkaskauden alettua. Kuvittelin lapsillamme olevan pilvin pimein varavillasukkia, mutta niin vain kävi, että kaapista löytyi vain mummon neuloma pari, joka ei väriensä puolesta kelvannut. Liian siniset, kuulemma. Niinpä talutin esikoisen sukkalankalaatikkoni ääreen ja annoin melko vapaasti valita mieleiset värit. Lapseni tosin tarttui ensimmäisenä Marks&Kattensin Fame Trendiin, jonka olin viime kesänä ostanut heräteostona ja jota olen jemmannut omiin polvisukkiin. Lempeästi ohjailin siis esikoistani hieman paksumpien (ja edullisempien) lankojen äärelle. Järkyttävän nopeasti neuloutuivatkin nämä perusvillasukat kokoluokkaa 34-35:

Lankana tumma oliivinvihreä Gjestal Maija (55 g) ja omenanvihreä Vuorelman Veto (10 g), puikoissa mittaa 3 mm ja silmukoita 48. Varren 2 o, 1 n -joustinneule jatkuu terän päällä kärkikavennuksiin saakka, kantapää ranskalainen ja kantalappu joustinneuletta. Esikoinen itse määritteli raitojen asemoinnin: ei yhtään raitaa varteen, mutta koko terä raidoitetaan, tyytyväinen tuntui olevan lopputulokseen ja se on pääasia. Minua ilahdutti neulomisen helppous: pitkästä aikaa projekti, jota ei tarvinnut purkaa (lukuunottamatta muutamaa kerrosta ensimmäisen sukan terästä, kun huomasin neuloneeni aivan liian pitkälle).

Suunnitelmissani oli myös kokeilla, miten Novitan Luxus Stone soveltuu huovuttamiseen. Neuloin 5 mm pitkällä puikolla magic loop -tekniikalla ja Tellun blogin ohjetta vapaasti seuraillen (tosin 36 -> 40 silmukalla) nämä:

Kyllä ne aivan symmetriset ovat, vaikka kuva jotain muuta yrittää väittää. Valmistuttuaan lapaset vaikuttivat aavistuksen nafteilta huovuttamista ajatellen, joten puolileikilläni käskin miestä kokeilemaan lapasia, olihan hän jo aikaisemmin maininnut kaipailevansa lisälämmikettä talvirukkasten sisälle. Lapaset osoittautuivatkin juuri sopiviksi sekä käteen että rukkasten alle, joten huovuttaminen sai jäädä - kuvaamistakin varten lapaset piti käydä kiskomassa hetkeksi pois rukkasten sisältä, jonne mies ne välittömästi jemmasi. Lankaa kului yllättäen vain noin 80 g, joten lankaa jäi vielä huovutuskokeiluihinkin.

PS. Viime vuoden viimeisenä työnä neuloin tämän kännykkäpussin Rondo Panda Sportista, siitä samasta, jota jo huovutin pilalle tossukokeilussani:

Tarkoituksenani oli neuloa ja huovuttaa kännykkäpussi kälylleni, mutta pussukka huopui pesussa vieläkin liikaa (ja lanka lenkittyi edelleen rumasti), vaikka tällä kertaa heitin tekeleen pyykin sekaan 40 asteen pesuun kuudenkympin sijaan. Väkivalloin venyttämällä sain kittanan juuri ja juuri oman puhelimeni mentäväksi, yhtään pidempi malli (esimerkiksi esikoiseni nokialainen) ei pussiin mahdu. Varastoista löytyi onneksi sopiva nappi, muuhun koristeluun en viitsinyt ryhtyä. Napakkuutensa ansiosta pussukka on kyllä käytännöllinen, joten otin sen aktiivikäyttöön entisen likaannuttua pesukuntoon. Vaan vielä minä tuon Panda Sportin kesytän ennen kuin se loppuu tyystin, pidän väristä ja uskon vakaasti, että tarpeeksi hellävarainen huovutus palkitsee tekijänsä.

Branching Out I & II

Branching Out kuuluu niihin malleihin, joita on näkynyt blogeissa pilvin pimein ja josta ajattelin, etten tuota ainakaan tule neulomaan. Kun sitten Tessiltä lunastamassani lankasatsissa oli kaksi eriväristä kerää DROPS Alpacaa, sain päähänpinttymän neuloa niistä veljentyttärilleni kaulahuivit syntymäpäivälahjaksi. Mallin piti olla tarpeeksi kapea, että yksi kerä riittäisi säädyllisen pitkään huiviin ja toisaalta tarpeeksi pitsinen, jotta saisin hyvän perusteen käyttää isoja puikkoja. Lopulta vain Branching Out tuntui täyttävän kriteerit.

Ensimmäinen huivi on tammikuussa 16 vuotta täyttävälle nuorelle naiselle, värinä tumma luumu. Puikolla oli mittaa 4 mm ja ohjeen mukaan tikattuna huiville tuli viimeistelyn jälkeen mittaa noin 14 x 120 cm.

Nuorempi, helmikuussa 12 vuotta täyttävä pikkusisko saa luonnovalkoisen version, mitoiltaan ensimmäisen kanssa samanmoisen. Ihanan pehmeää lankaa ja laiskasta viimeistelystä huolimatta ihan kaunis lopputulos. Vielä jos jostain saisi pingotuskeijun, joka tekisi viimeistelyt puolestani. Ja torson sekä mallipään kuvaamista varten. Jep jep.

Pipo päässä pakkasella

Avasin vuoden tarttumalla Pääasioihin heti tammikuun ensimmäisenä päivänä. Olin saanut vision uudesta Tiilimuuri-piposta ja se piti päästä toteuttamaan välittömästi:

Pipo on neulottu ohjeenmukaisin silmukoin ja kerroksin 3 mm puikolla mustasta Novita Woolista ja kälyn kirpparilta pelastamasta harmaa-valkoisesta Circulo Yarns Topas -merinovillalangasta, kumpaakin kului jokseenkin 30 g. Ajattelin alunperin tätä pipoa osaksi ensi joulun Joulupuu-lahjaa, mutta piposta tuli kovin suuri lapsia ajatellen; mallipää on tosin vasta 7-vuotias, mutta tämä nimenomainen päänympärys on jo aikaa sitten ohittanut 57 cm:n rajapyykin. Teini-ikäiselle en oikein tätä mallia osaa kuvitella päähän, mummoikäiselle kylläkin. Pipo menikin suoraan lahjalaatikkoon odottelemaan sopivaa (hyväntekeväisyys)kohdetta.

PS. Haastan pipointoilijat neulomaan ja virkkaamaan pehmoisia ja kauniita myssyjä sytostaattihoitojen myötä hiuksensa menettäneille naisille Sytomyssykampanjan nimissä!

Neulejakku

Nähtyäni Novitan talven 2009 lehden naapurillani olin iloisesti yllättynyt, sillä siinä oli montakin toteuttamiskelpoista mallia. Kun äitini sattui vielä ostamaan lehden itselleen neuloakseen esikoiselleni villapaidan, pääsin pidemmäksikin aikaa käsiksi lehteen. Hyvin nopeasti ensimmäiseksi isommaksi projektiksi valikoitui toispuoleinen lyhythihainen neulejakku, johon päättelin naapurilta saatujen Novita Ainojen soveltuvan vallan mainiosti. Tein suuntaa-antavan mallitilkun ja tikuttelin menemään yhtenä kappaleena alhaalta ylös saakka, hihasilmukatkin loin erilliselle langanpätkälle, jonka sai purettua pois ja joustimen neulottua suoraan jakkuun kiinni - ei yhtään ommeltavaa saumaa siis. Kastelin koko komeuden ja levittelin kylppärin lattialle kuivumaan, sopivat napitkin löytyivät, joten koittihan se sovittamisenkin aika...

Sen siitä saa, kun ei ota tosissaan mallitilkun kertomaa. Vitosen puikolla neulottuna tiheydeksi tuli noin 14  s / 10 cm, kun se mallissa tuli olla 13 s / 10 cm. Päättelin kompensoivani tilanteen etenemällä XL-koon mukaisin silmukoin. Paha vain, että päätyessäni lopputuloksessa korkeintaan niukkaan L-kokoon neule jää auttamattomasti liian pieneksi. Tai ehkäpä sittenkin niin, että joululahjapaketista putkahtaneen Nintendo Wiin Fit Plussan body testin karu totuus - minulla on painoindeksini perusteella jokseenkin 10 kg matkaa normaalipainon ylärajalle - realisoituu juuri tässä: en siis enää mahdu edes L-koon vaatteisiin.

Neule kulutti kaikki purku-Ainot ja kerän iskemätöntä, yhteensä 470 g lankaa. Nyt mietin, antaisinko sittenkin tämän tekeleen minua viitisen senttiä pidemmälle ja yli 20 kg hoikemmalle sisarelleni - hänelle se tosin voi olla auttamattoman suuri. Tai voisihan jakkua pitää noinkin, jos ei muuten niin tylynä muistutuksena Wiihinkin kirjaamastani painotavoitteesta.

Jälleen pahoittelut heikosta kuvasta. Ainahan voin syyttää pimeyttä / tummaa lankaa / itselaukaisimen käyttöä / vanhaa kameraa tai kaikkien näiden yhdistelmää, mutta syytteistä lienee ponsi poissa, kun olen lähinnä kiitollinen, etteivät ihan kaikki kurvit kuvasta erotu.

Edit: Ai niin, ne napit. Ne on saatu kälyltä, joka taannoin raivasi varastojaan ja lahjoitti minulle kaikkea mukavaa, kuten esimerkiksi ison pussillisen erilaisia nappeja. Neulejakkuuni valikoituivat nämä:

Muovia ovat, mutta näyttävät erehdyttävästi puulta ja hyvä niin.

Toiset tilauskämmekkäät

Reissuneuleeksi anoppilamummolan joulunviettoon olin varannut myös tarpeet toisiin työkaverin kaipaamiin Pomatomus-kämmekkäisiin. Yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana syntyivät aika kivuttomasti nämä:

Samoin speksein kuin edelliset saman mallin kämmekkäät, lankana Araucanía Ranco Solid, jota kului noin 40 g. Alunperin olin ostanut langan neuloakseni sukat, mutta viimeistään nähtyäni miten Distant Knitterin pojalleen samasta langasta neulomille sukille kävi olin tyytyväinen, kun keksin kauniille langalle muuta käyttöä. Nythän siitä on syntynyt kahdet Pomatomus-kämmekkäät, ne ensimmäiset ovat itselläni töissä käytössä päätetyöskennellessä viileimpinä päivinä. Lankaa jäi noin 20 g jäljelle, ehkäpä siitä joihinkin sukanvarsiin raitoja voisi tehdä.

Lankainventaario ja pieni veikkauskisa

Tasan vuosi sitten punnitsin kaikki omistamani langat ja blogini lukijat saivat arvuutella määriä useammassakin kategoriassa. Alkaneen vuoden kunniaksi punnitsin jälleen lankavarastoni, jonka kokonaispainoa halukkaat saavat arvuutella blogini vuosipäivään eli tammikuun 19. päivään saakka. Lähimmäksi arvanneen palkitsen jollakin pienehköllä itse tehdyllä tai varastojeni kätköistä löytyvällä käsityöllä tai materiaalilla jossain vaiheessa tämän vuoden aikana (herttaisen epämääräistä, eh).

Pari vihjettä voin antaa: lankaa on vähemmän kuin vuosi sitten, mutta tavoitteeseeni en ole päässyt. Punnitustulos on pyöristetty lähimmän 50 gramman tarkkuuteen.

Joululahjaneuleita

Vaikka perheessämme on vallinnut jo vuosia periaate lahjakiellosta aikuisten kesken, olen parina viimeisenä vuonna rikkonut sitä muistamalla kotiimme aaton joululahjavalvojaisiin saapuvia aikuisia jollakin pienellä käsintehdyllä lahjalla. Äitini ja sisareni virkatut tuikkulyhtyaluset esittelin jouluaaton bloggauksessa, tässä tulevat loputkin sopimusrikkeet.

Vanhapoikaveljeni sai mustasta Woolista neulotun 3o, 2n -ribbipipon, jonka päälakikavennukset jouduin soveltamaan itse hankalan silmukkamäärän (3,5 mm puikoilla 130 s) vuoksi. Alkuperäinen suunnitelmani neuloa Käänteinen Ullasta karahti siis siihen, etten saanut mietittyä sopivaa silmukkamäärää päälakikavennusten, käytettävissä olevien puikkojen ja hankitun langan yhdistelmälle.

Isälleni neuloin huovutetut lapaset. Varret on neulottu lenkkikaverini lahjoittamasta Novita Hiphopista puretusta ruskeasta säikeestä 2,5 mm puikoilla ja 48 silmukalla, kämmen on ruskeaa Fritidsgarnia (sitä samaa, josta neuloin Karhuvaarin tassut) 5,5 mm puikoilla ja 40 silmukalla. Pyöräytin lapaset 40 asteen pikapesussa parin pienen froteepyyhkeen kanssa, jolloin kämmenosa huopui onnekseni somasti oikeaan kokoluokkaan ja sopivaan suhteeseen huopumattomaan varteen verrattuna. Näin toteutetut huovutetut lapaset pysyvät napakan varren ansiosta perinteisiä kokohuovutettuja lapasia paremmin kädessä. Turvallisempaa olisi toki ollut tehdä pelkkä kämmenosa ensin, huovuttaa se ja noukkia silmukat virkkuukoukulla reunasta varren neulomista varten, mutta koska minulla oli jo näppituntuma Fritidsgarnin huopumistapaan, uskalsin ottaa riskin neuloa lapaset kokonaan valmiiksi ennen huovuttamista. Voi olla, että jatkossakin neulon samantyyppisiä puoliksi huovutettuja lapasia, sen verran mukavalta ensimmäisten koeversioitten lopputulos vaikutti.



Joululahjaneuleeksi laskettakoon myös Petäjä-sukat, jotka neuloin joulun jälkeen lasteni serkulle alkuperäisten Petäjien osoittauduttua liian pieniksi.

Nämä on neulottu Gjestal Maijasta 3 mm puikoilla ja 48 silmukalla tapaninpäivän iltana ja seuraavana aamuna, jolloin minulla oli mahdollisuus sovittaa sukkia jo tekovaiheessa saajan jalkaan. Kaksien Maija-Petäjien jälkeen jäin vielä pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt valita 2,5 mm puikot kolmosten sijaan, jotta lopputulos olisi ollut napakampi. Pitänee kokeilla pienempiä puikkoja seuraaviin Maija-sukkiin.



Sukansaajan pikkusisko kaipasi villaisia asusteita Lissi-vauvanukelleen. Sukanneulonnan lomassa ehdin väkertää vain siksakmyssyn, johon minulla ei ollut edes tarkkaa mallia.

Lankana oli kanervanvärinen (eli kuvan väriä punaisempi) vaihtokauppa-Nalle, puikoilla paksuutta 3 mm ja silmukoita 22. Kavennus-levennyskertoja tein 16 + 16 + 11 + 11 + 16 + 16, näin syntyi suurinpiirtein vastasyntyneen kokoinen myssy. Vielä pitäisi neuloa Lissille (vai onkohan vauvan nimi sittenkin Lissie tai Lizzie?) ainakin sukat ja tumput sekä ommella pari vaippaa eikäpä muukaan lisävaatetus jäisi luultavasti käyttämättä. Siinäpä sopiva käyttökohde joillekin langan- ja kankaanlopuille.



 

Viides Lina

Joululomalla anoppilamummolassa oli ruhtinaallisesti aikaa neuloa, joten otin ennakkoa Pääasioihin neulomalla viidennen Linani:

Lankana pipossa oli musta TeeTeen Primavera, jota kului 3,5 mm puikolla ja 120 silmukalla neulottuun pipoon noin 65 g. Palmikonkiertoja oli ohjeesta poiketen vain neljä. Tuoreeltaan puikoilta päässyt pipo oli melko napakka, mutta kastelun ja muotoilun jälkeen se venyi odotetusti jonkin verran. Kälyni ihastui tähän yksilöön siinä määrin, että annoin pipon ilomielin hänelle, vaikka alunperin olin suunnitellut sitä itselleni. Sain joululahjaksi kaksi kerää tummanpunaista Primaveraa, joten enköhän minäkin oman Primavera-Linani vielä saa - olen nimittäin vakuuttunut, että Primaveran ja Linan liitto on taivaassa solmittu, siitä täydellinen yhdistelmä se on.

Sakura-pipo ja perusribbiä

Pidän joustinneulepipoista. Pidän pipoista, joissa on hyvin suunnitellut päälakikavennukset. Niinpä oli luonnollista, että nähtyäni sattumalta Sakura-pipon (Ravelry-linkki) innostuin siitä heti. Koska ohje on maksullinen, tein oman Sakura-kopioni pelkkien kuvien perusteella, samalla kokeillen pienenpientä muutosta malliin.

 Pipo on neulottu 3,5 mm puikolla viime jouluna lahjaksi saamastani Novitan Luxus Stonesta 120 silmukalla. Neuloin ensin 2 o, 2 n -joustinneuletta 28 krs, minkä jälkeen tein tasavälein kymmeneen kohtaan yhden silmukan palmikonkierron ja sen jälkeen vielä kerroksen joustinta ennen päälakikavennuksia. Lankaa kului jonkin verran toista kerää; hieman syvempikin pipo olisi saanut olla, vaikka viimeistelyn jälkeen se ihan käyttökelpoinen olikin - eiköhän tätä tule käytettyä.

Päälaen tähtikuvio laittoi mielikuvituksen liikkeelle ja olisin jo suunnitellut omanlaiseni tähtipipon, jos minulla olisi sattunut olemaan varastossani riittävästi ohuehkoa pipolankaa. Sopivan langan puutteessa oman mallin pipo on kuitenkin yhä ruutupiirrosasteella, joten saa nähdä, tuleeko ajatuksia testattua lainkaan tämän talven lumilla.

Kolmivuotiaani on jo tovin kysellyt oman pipon perään. Niinpä otin käsittelyyn kälyn kirpparilta pelastamaan Circulo Yarns Topas -merinovillalangan, joka tuntui käteen varsin laadukkaalta (markka-aikaan hintaa kerällä oli ollut 18,90 mk / 50 g, oman aikansa luksuslankaa siis). Koska lanka oli tippavärjättyä, mikään kuvio ei siinä näkynyt, joten päädyin neulomaan jälleen kerran 3 o, 2 n -joustinneuletta.

 Silmukoita oli 120, puikossa paksuutta 3,5 mm. Joustinta neuloin ensin 12 cm, sen jälkeen kavensin tasavälein kuudessa oikeassa "raidassa" [2 o yht, 1 o, knk] joka kolmas kerros. Näin lankaa kului muutaman metrin toista kerää. Lopputulos on oikein mukiinmenevä, joten eiköhän pipo päädy käyttöön.

PS. Tulin myös ilmoittautuneeksi neulomaan tammikuussa Pääasioita. Tämän vuoden aikana olen neulonut laskujeni mukaan 14 pipoa ja 3 Calorimetryä, joten eiköhän tammikuussakin jokunen päähine synny. Suunnitelmissa on ainakin musta peruspipo itselle sekä ehkäpä se oma "tähtipipo".