Kun langat loppuivat

Olen ollut neljä vuorokautta käytännössä ilman lankaa ja ilman neulottavaa. Miten tähän tultiin, mitä syntyi edellisen postauksen viimeisessä kuvassa olevista langoista? Ensin neuloin kuvassa olleen keskeneräisen sukkaparin loppuun. Se pääsee esittelyyn sitten joskus, kun neulon työn alla olleesta mallista vielä yhden version ja kirjoitan siitä ohjeen Tour-de-Sockin yhteisneulontatempaukseen eli KALiin, tänä vuonna kun varsinaista kisaa ei järjestetä.

Vihreiden sukkien jälkeen tartuin uniikkiharmaaseen iKKen BFL Sockiin, jota oli kokonainen vyyhti.

Kuvan palmikkosukat syntyivät 1,75-millisillä puikoilla ja 76 silmukalla aloittaen, kantapääkäännöksen myötä kavensin 72 silmukkaan. Palmikkomallin olin napannut jostain maksuttomasta ohjeesta, sovelsin sen vain nyt sukan ulkosyrjiin. Nämä sukat neuloin ihan tietylle työkaverille kokoon 42.

Harmaiden sukkien valmistuttua jäljellä oli enää vajaita lankaeriä. Niistä ensimmäisenä minulle huutelivat vihreä Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock ja keltainen Lanitium ex Machinan Merino Bamboo Sock. Päätin kokeilla, riittäisivätkö ne vielä yhteen pariin Arctic Dawn -sukkia niin, että voisin lahjoa vielä yhtä työkaveria, jonka jalan koko on noin numeroa omaani pienempi.

Aloitin varpaista ja jämälankojen määrän tiedostaen neuloin vihreät osat alkuperäistä mallia pidemmiksi. Vuorotellen ja lopulta molempia yhtä aikaa neuloen sain kulutettua keltaisen langan käytännössä viimeiseen metriin, niin kuin oli tarkoituskin. Muilta osin onnistunut projekti, mutta sukista tuli liian isot jopa minulle. Vaan eipä hätää, nämä löytänevät paikkansa eläköityvälle ex-työkaverille koottavan läksiäislahjan osana.

Tässä vaiheessa lankavarastoni koko oli reilut 80 g. Päätin, että siitä määrästä on saatava ne koon 36-37 sukat, joita suunnittelin pienijalkaiselle työtoverilleni.

Onnistuihan se - neulomalla sileät perussukat varpaista varteen kaksi yhtä aikaa 64 silmukalla ja tuon Arctic Dawn -mallin kantapäällä. Raidoitin jämälangoilla aikalailla summamutikassa ja näppituntumalta, kovin kummoisesti suunnittelematta. Siitä huolimatta sukista tuli mielestäni aika tasapainoiset väritykseltään - ja sain kulutettua sekä tummanharmaan että yhden vaaleanharmaan jämän kokonaan loppuun.

Vihonviimeisistä jämistäni neuloin vielä yhden Norwegian Sweet Baby Capin Vaaka ry:lle.

Halusin käyttää kaikki värilliset jämät viimeiseen metriin asti, joten aloitin ja lopetin valkoisella Regialla, jota jäi lopulta jäljelle 2 g. Eihän tuosta myssystä mikään kaunotar tullut, muttei hirviökään. Ja vaikka lankaa siis jäi, päätin tämän olevan niin lähellä totaalista varaston nollausta kuin neulomalla käyttökelpoisia ja kohtuullisen järkeviä projekteja oli inhimillisesti ottaen mahdollista.

Niin, onhan se elämä ilman lankoja ollut vähän kummallista, etenkin kun olen ollut iltaisin töiden jälkeen niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä ajattelua vaativia hommia kuten ohjeiden kirjoittamista, editointia tai suunnittelua. En jaksanut myöskään lähteä erikseen lankakauppaan kaupungille, mutta onneksi iKKen nettipuodissa oli sopivasti päivitys, josta tilasin puoli kiloa käsinvärjättyjä sukkalankoja. Niiden kotiutumista odotellessa voin vielä fiilistellä, miltä vapaa-aika ilman neulomista tuntuukaan. Hengissä ollaan, mutta onhan se nyt selvä, että tämä ei ole vain erään lankavaraston loppu, se on myös jonkin uuden alku.