On Tour: neljäs etappi

Tour-de-Sockin neljännen kisakierroksen malli yllätti positiivisesti: Mosaic Marble Socks ei turhia kikkaile, vaan hyödyntää nostettuja silmukoita (jota myös mosaiikkineuleeksi kutsutaan) eleettömästi ja niin, ettei aivan samaa efektiä kirjoneuleella saisikaan. Minä tiesin heti, mitkä langat halusin käyttöön: Lystigin Merino Sockin upeassa mustin-roiskein-harmaassa värisävyssä November Rain sekä possunvaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan. Aloitin 72 silmukan koon mukaan vakiopuikollani eli 1,75-millisellä Hiya Hiyan teräspyöröllä vain todetakseni, että tahkosin yllättäen edelleen tappotiukkaa:

Käteni on kokoluokkaa 7-7½ / M, eikä tuo kuvassa oleva varren alku yrittänytkään mahtua kantapääni yli. Päätin suosiolla purkaa koko kaksivärisen osuuden ja tietoisesti rentouttaa käsialaa. Onnistuin siinä, ja vaikka takkuilin helpon mallin kanssa ihan silkkaa huolimattomuuttani, sain lopulta valmista aikaiseksi reilut viisi vuorokautta ohjeen julkaisun jälkeen.

Sukat valmistuivat mökkiviikonlopun aikana, ja päätin ottaa siellä muutaman kuvan viimeistelemättömistä sukista. Nostettujen silmukoiden avulla toteutetut pallukat vetävät vaakaraidat hauskasti kaarelle - mutta ei liene viisasta näin julkisesti kertoa, mitä mielleyhtymiä kaarevat, vaaleanpunaiset vaakaraitaparit saattavat aiheuttaa.

Näissä sukissa on ihan tavallinen ranskalainen kantapää vahvistetulla kantalapulla ja kärkikavennukset muistuttavat vähän sädekavennuskärkeä. Oikein mainiot sukat siis, ja aivan sattumalta omaan jalkaani sopivat. Mutta vaikka Lystig oli aivan huikaisevan ihanaa neulottavaa ja se yhdessä hennon vaaleanpunaisen kanssa on varsin söpö yhdistelmä, en vieläkään tarvitse lisää villasukkia. Niinpä lipaston lahjaneulelaatikko saa taas lisää täytettä - ja minä rastin jo neljännen Tour-etapin suorittamisesta. Enää kaksi jäljellä; näinköhän tänäkin vuonna saan kaikki kuusi etappia suoritettua tavalla tai toisella, jonkinlaiset valmiit sukat aikaan saaden.