Lapashyrrä

Suomen kesä on juuri sopivaa aikaa neuloa kirjoneulelapasia paksuista langoista. Tai vaikka ei olisikaan, minä tein niin, sillä omaa lankavarastoani penkoessani minulle tuli pakottava tarve neuloa pois kaikki paksummat langat, joita olin heikkona hetkenäni tullut ostaneeksi juurikin lapasia varten. Mitäpä siinä sitten muuta kuin suunnittelemaan mallia, valmiita ohjeita peukalokiilallisille paksulankalapasille kun ei varsinaisesti riesaksi asti ole saatavilla.

Ensin syntyi petrooli-harmaa lapaspari petroolista ja vaaleanharmaasta Lauri-neulelangasta 3,5 ja 4,0 mm puikoilla. Muuten hyvä, mutta ranneresorista tuli ylipitkä, sillä olen niin tapoihini piintynyt sukanneuloja, että mikä tahansa joustinvarsi näyttää aina liian lyhyeltä. Olin vallan unohtanut, että lapanen ei ole sukka, joten ohohups. Sitä paitsi yhden kerroksen raidat joustinneuleessa näyttävät venyttyneenä sotkuiselta. Koko osoittautui sopivaksi pitkäsormiselle teinilleni, ja lankoja jäi melkein puolet jäljelle, joten päätin tehdä toiset lapaset vastavärein vähän lyhyemmällä rannekkeella.

Tällä kertaa ranneke on jo järkevämmän mittainen, mutta raidoituksen erehdyin tekemään toistamiseen pelkällä joustinneuleella - virhe. Sitä paitsi petrooli lanka loppui kuin loppuikin ensimmäisen peukalon alkukerroksilla. Päätin olla järkevä ja jatkaa jollakin toisella varastolangalla sen sijaan, että olisin metsästänyt lisää lankaa. Vähän hassuthan nuo eri väriset peukalot ovat, mutta omalta kannaltani parempi sekin kuin lisää paksulankoja varastoon neulottavaksi.

Mutta ihan alunperinhän minun piti neuloa teinille ne paksulankalapaset; ohuet ja puolipaksut kirjoneulelapaset hänellä jo ennestään onkin, samoin superpaksut aluslapasin. Kyllähän ysiluokkalainen tarvitsee ehdottomasti vielä neljännetkin kirjoneulelapaset! Petrooli-harmaissa oli hänen(kin) makuunsa turhan pitkä ranneke, eikä värityskään ollut paras mahdollinen. Vaan eipä hätää, jo viime vuoden lopulla olin ostanut TeeTeen Sallaa kahdessa eri harmaan sävyssä juuri teinin lapasia varten.

Salla osoittautui samasta juoksevuudesta (200 m / 100 g) huolimatta Lauria ohuemman oloiseksi, joten teinin lapasiin piti neuloa yksi 6 kerroksen mallikerta lisää pituutta ja peukalonkin kuviota piti hieman jatkaa. Rannejoustimen yhden kerroksen raidat neuloin tällä kertaa pelkillä oikeilla silmukoilla, ja venyttyneenäkin raidoitus näyttää siten siistimmältä. Samalla vaihdoin joustimessa värit päikseen, mikä näyttää omaan silmääni vielä paremmalta kuin vaaleavoittoinen joustin. Salla vaikuttaa kohtuullisen pehmoiselta langalta lapasiin, ja ehdotonta plussaa on sen konepestävyys. Lapasista tuli juuri sopivat teinille, joten nyt pitäisi hänen käsinevalikoimansa olla vallan kattava talvea ajatellen (sen sijaan sain jo tilauksen ohuemmasta piposta).

Olin ostanut varmuuden vuoksi kaksi kerää tummanharmaata Sallaa, joten päätin kokeilla, riittäisikö se yhdessä aikaisemmasta kirjoneulelapasparista jääneen valkoisen Lauri-jämän kanssa mallikertaa pienempiin lapasiin.

Riittihän se, ja lapasista tuli lyhyemmällä peukaloversiolla juuri sopivan kokoiset omaan töpösormiseen käteeni. Tässä kuvassa näkyy tuo rannejoustimen raidoitus: kun vaalea raita on neulottu kokonaan oikeilla silmukoilla, raita on siisti myös joustimen nurjien silmukoiden kohdalla.

Siinäpä se, koko kahdeksan lapasen lapashyrrä. Yhdet lapaset siis jäävät ysiluokkalaisellemme, molemmat petrooli-harmaat lähtenevät johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen tai vaihtoehtoisesti kuopuksen harrastusseuran varainkeruuarpajaisiin. Valkea-harmaa pari minun tekisi mieleni pitää itselläni ihan vain koska se on niin sopiva ja muutenkin mieleinen - mutta minä en totisesti tarvitse uusia lapasia, kun entisiäkin on laatikko pullollaan. Ehkäpä luovun siitäkin hyväntekeväisyyden tai varainkeruun nimissä - kuopuksen harrasteseuran lisäksi hänen luokkaretkirahastonsa kaipaa alati täydennystä, joten poikkeuksellisesti saatan jopa myydä jokusen neuletuotokseni lahjoittaakseni rahat leirikoulurahastoon.

Sen verran tyytyväinen olen sinänsä yksinkertaiseen ja perinteisen oloiseen lapasmallikehitelmääni, että taidan kirjoittaa tästä joskus syksyn mittaan ihan ohjeenkin. Toivottavasti jossain välissä on siihen hommaan riittävästi aikaa ja energiaa toisin kuin nyt, kun tunnun kahlaavan vielä julkaisemattomien ohjetekeleiden suossa pääsemättä koskaan niiden kanssa kuiville eli julkaisuvaiheeseen asti.