Ollaan enkeleitä toisillemme

Vielä on muutama työkaveri, joilla ei ole (ollut) mitään minun neulomaani, ja niinhän ei asiaa voi jättää, ikään kuin keskeneräiseksi. Niinpä päätin neuloa ohuiden Pirkkalankojen työstöhuumassa kimppakyytikaverilleni ja työpäiviäni mainiolla juttuseuralla keventävälle kollegalleni kirjoneulelapaset norjalaisella mallilla, josta joku ihanainen blogilukijani minulle jokin aika sitten oli vinkannut. Tein toki omat muunnokseni ja siirsin peukalokiilaa ylemmäs, tiesinhän työkaverini käden vielä vähän omaanikin pienemmäksi.

Kaksinkertainen taittoreuna on kirjoneulelapasissa se minulle mieleisin, sen tein tähänkin pariin. Peukalokiilan siirtäminen ylöspäin antoi minulle mahdollisuuden täydentää kämmenselän kuviota hieman alaspäin, jolloin ranneosastakin tuli mukavan pitkä. Peukaloa lyhensin hiukan sopimaan uusiin mittasuhteisiin, samalla peukalonkärjen risti vaihtui pelkkiin kettinkeihin.

Niinhän ne istuvat kuin lapaset konsanaan, ja ranneosakin on mukavan pitkä. Mitkään superpehmeäthän Pirkkalangasta tehdyt lapaset eivät ole, mutta toivon mukaan käyttökelpoiset kuitenkin.

Peukalo on anatomisesti asemoitu, joten lapasen kärki ja sivusaumat eivät lähde toivottavasti kiertämään, ainakaan kovin pahasti. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, ja niin taisi olla lapasten uusi omistajakin.

Koska Pirkkalankoja riitti ja riitti, neuloin toisellekin työkaverille kirjoneulelapaset, tällä kertaa Eyelash Ticklersit omin muunnoksin.

Muutin alkuperäisen mallin sivusaumaan sijoitetun peukalon anatomisemmaksi, mikä vaati pientä fiksailua myös rannekkeen kuvioon, ja muutenkin yritin pienentää silmukkamäärää. Värien kontrasti ei ole omaan makuuni riittävä ja kuvakin on aivan kammottava, mutta kaipa tuosta nyt selväksi käy, minkä sortin lapaset tuli neulottua. Toivottavasti eivät ole aivan liian suuret lahjonnan kohteelle; se selvinnee ensi viikon lopulla.

Eyelash Ticklersit olivat jo neljännet kirjoneulelapaset kolmesta vyyhdistä Pirkkalankoja. Vielä jäi jämät viidensiin, niistä sitten tarinaa tuota tuonnempana. Vaan sen tämä lapasmania teetti, että piirtelin ruutupaperille elämäni ensimmäisen kokonaan oman kirjoneulelapasmallin, josko katkaisisin sen myötä vuoden kestäneen suunnitteluhorroksen. Tosin pelkkä ruutupaperisuunnitelma ei siihen ihan riitä, vielä pitäisi ne lapasetkin neuloa ja hyviksi todeta. Noinkohan näillä lumilla tapahtuu, vai hautautuuko luonnos monien muiden suunnitelmien tapaan pöytälaatikkoon - tai oikeammin kaapin syövereihin.