Joskus kannattaa odottaa

Neuloin reilut kolme vuotta sitten luksuslangoista Veera Välimäen Different Lines -huivin, mutta vasta viime syksynä keksin itselleni mieluisan tavan käyttää sitä - ja niin huivista tuli pitkän odottelun jälkeen yksi suosikeistani. Kun sitten mietin, mitä neuloisin lankavarastoni viimeisestä luksushuivilangasta, ihanan vihreästä The Uncommon Threadin Posh Fingeringistä (70 % villaa, 20 % silkkiä, 10 % kashmiria - uuuuh!), tuumasin ansaitsevani toisenkin Different Linesin. Poshille ei olisi mikä tahansa kaveri kelvannut, mutta onneksi olin tullut hankkineeksi pari vyyhtiä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia värissä Scorzonera, joten huivi oli enää neulomista vaille valmis.

Nopea ja helppo neulontasessio se olikin, 3 mm puikolla pistelin menemään kiltisti ohjeen mukaan, mitä nyt neuloin lyhennettyjen kerrosten kiedotut langat yhteen kiedotun silmukan kanssa, ettei raitoihin jäänyt turhia kynnyksiä. Vihreää lankaa kului noin 65 g ja harmaata 75 g, joten odotettavissa on joskus joko pipo tai lapaset huiville kaveriksi. Kirjoneulelapaset houkuttelisivat, mutta ehkä raitapipo olisi tarpeellisempi. Järki vai tunteet, käytännöllisyys vai neulomiskokemuksen ihanuus, siinäpä päätöksentekoon puntaroitavaa.

Näin minä tykkään Different Linesejäni pitää, kaksi kertaa kaulan ympäri kiedottuna ja tuosta harmaan sektorin alta kiinnitettynä. Puikkotuoreena ja viimeistelemättömänä kiinnitykseen tarvitaan pieni huivineula, mutta käytössä huivi venähtänee sen verran, että sen saa tarvittaessa solmittuakin. Paitsi että näin käytettynä saan nautiskella maksimaalisesti ihanuuslankojen tunnusta iholla, myös huivin minulle tärkeimmät visuaaliset puolet - vaihtelevan levyiset raidat ja yksivärinen reunus - näkyvät mukavasti. Ei kai tässä voi muuta kuin taas kerran hyristä tyytyväisyydestä.