Pöllö karkasi käsistä

Niinhän siinä kävi, että pöllöjen virkkaaminen ei loppunut ihan yhteen tai kahteenkaan.

Esikoinen halusi ja sai koulureppunsa koristeeksi harmaa-mustan pöllön, jolla on toiveiden mukaiset keltaiset silmät. Virkkasin ripustuslenkin valmiiksi, joten pöllö oli helppo kiinnittää avaimenperälenksun avulla repun vetoketjun vetimeen.

Seuraavat pöllöt päätyivät koristamaan sekalaisia projektipusseja.

Sinisestä pellavasta ommeltu pussukka on osamaksu kanssaneulojalta parin viime vuoden aikana saaduista sekalaisista langoista. Vuorikankaana on sini-turkoosi-keltaista kuosipuuvillaa, ja pussukka on ommeltu siten, että sitä voi käyttää kumpi puoli päällä hyvänsä.

Toinen osamaksuerä on ensimmäistä pienempi pussukka, jonka sisus on violettia pellavasekoitetta ja päällinen pinkkiä puuvillaa (todellisuudessa hieman hillitympää kuin kuvassa; en ole vieläkään aivan sinut uuden kameran väritasapainon hakemisessa). Tämäkin on täysverinen kääntöpussukka.

Kolmannen pöllöpussukan arvoin halukkaiden virtuaalineuletoverien kesken Ravelryssa. Tässä pussissa sisus on pinkkiä pellavaa, päällinen samaa violettia pellavasekoitetta kuin edellisessä pussukassa. Nyörit pyörittelin DROPS Muskatin jämistä. Ja käännettävähän tämäkin on, ken haluaa pöllön ja violetin piiloon katseilta.

Eivät nämä pöllöt tähän lopu, eivätkä pussukatkaan. Enhän minä olisi minä, ellen hurahtaisi aina pienimuotoiseen liukuhihnatuotantoon. Näiden kässäpussien osalta tosin on todettava, että jokainen yksilö on uniikki, sillä pöllöt on virkattu sekalaisista jämälangoista ja pussukoiden kankaatkin on kaiveltu varastojen kätköistä. Pussien koot ovat määrittyneet pitkälti kangaspalojen kokojen mukaan niin, että olen saanut käytettyä kankaat mahdollisimman tarkkaan ilman turhia hukkapaloja.

P.S. Olen minä pöllöillyt askartelurintamallakin, nimittäin isänpäiväkortin merkeissä.

Oman isän korttiin lennähti Chinami Horiban pöllö, lasten toivomuksesta. Noin muutoin layout on minulle tyypillisesti niukkaeleinen.

Appiukko ei ole pöllömpi tapaus hänkään, mutta koska hän on kova ravimies, päätin Chinami Horiban yksisarvisen toimittavan hevosen virkaa - ilman sitä sarvea tietenkin. Vähän tuo heppa on hempeä ja tyttömäinen, mutta luulenpa appiukon kestäneen sen kuin ravimies konsanaan...