Erilaisia viivoja

Olen kääntänyt takkini täydellisesti, vaihtanut leiriä, syönyt sanani. Viimeistään nämä aina oikein -raidat veivät sydämeni.

Se on Veera Välimäen Different Lines. Langat ovat silkkaa luksusta: ruskea Hopeasäikeen Cashia, kullankeltainen Kujeen Kashperia, molemmat merinovillaa höystettynä ripauksella kashmiria ja polyamidia. Unelmanpehmeitä lankoja, ja miten mielettömän kauniisti värjättyjä!

Huivin ollessa loppusuoralla huomasin, että langat mitä suurimmalla todennäköisyydellä riittäisivät myös reilunkokoiseen myssyyn. Neuloinkin Rikke-myssyn kerien toisesta päästä niin, että sain lopulta kaikki langat käytettyä loppuun. Ihana, ihana setti, ja ihan vain minulle itselleni!

Tällaiseen täydelliseen onnistumisen kokemukseen on hyvä päättää käsityövuosi 2012.

Sarjatulella

Annoin reilu vuosi sitten ystäväperheelle tuparilahjaksi tiskirättejä. Jokunen aika sitten ystäväni kysyi, voisinko tehdä niitä muutaman lisääkin.

Neuloin kerralla 15 rättiä, kaikki novitalaisista langoista: kuusi vihreää Suvista, neljä ruskeaa Bambusta, neljä lilaa Alabamasta ja yhden beigen Luxus Cottonista. Lisääkin olisin voinut neuloa, vaan sopivat rättilangat loppuivat omista varastoistani.

Tiedän, hissini ei nouse aina vintille asti.

Joulumielellä

Alunperin päätin, etten lähetä tänä vuonna yhtään joulukorttia, vaan laitan nekin vähäiset postimerkkirahat johonkin mukavaan keräykseen. Hyvin nopeasti hoksasin, että pitäisihän minulla kuitenkin olla muutama kortti, edes lasten opettajille ja hoitajille. Tietäähän sen, miten siinä kävi: virkkasin kaiken jäljellä olleen valkoisen langan kuusenkoristehiutaleiksi ja tulin näin tehneeksi nekin kortit, joita ei ollut alunperin tarkoitus.

Lanka on merseroitua Francis-puuvillaa, josta olen aikaisemmin neulonut kolme huivia, ja jota nyt virkkasin muistaakseni 1,5 mm koukulla. Jämä riitti 19 lumihiutaleeseen, joista noin puolet on Chain loop snowflake (vasemmalla) ja puolet Open chain loop snowflake (oikealla) -mallilla virkattuja. Molemmat ilmaisohjeet löytyvät samalta sivulta. Varastostani löytyi sopivasti alelaarista haalimaani sinistä askartelupahvia, joka saa luvan kuvastaa tummenevaa taivasta. Taakse printtasin pätkän Minna Lasasen Joululaulusta:

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet

kimmeltäen matkallaan.

Hiljaa loistaa valot kynttilöiden

ne luovat joulun tunnelman.

Minulla ei ollut myöskään tarkoitus tehdä tänä vuonna yhtään joululahjaa käsin. Päätin korttien riittävän opettajille ja hoitajille, muille aikuisille en ole enää vuosiin lahjoja antanutkaan. Tänä vuonna sovimme myös ystäväni kanssa, että jätämme toistemme lasten lahjomisen väliin lahjastressiä vähentääksemme. Mutta sitten törmäsin villalankalaatikkoni pohjalla nököttävään orpokerään liukuvärjättyä villalankaa (luultavasti virolaista), joka ihan itse kertoi, minkälainen lahja siitä tulisi aivan tietylle ystäväperheelle, jolta usein saamme joulumuistamisena piparkakkutalon.

Syntyi kolme Ten Stitch Blanket -mallilla neulottua, kevyesti huovutettua pannulappua. Patalaput on neulottu 2,5 mm puikolla ja huovutettu 40 asteen pikapesussa froteepyyhkeen kanssa, ja ne painavat vain 20 g kappaleelta. Huovutus teki lappusista keveydestään huolimatta tiiviit, joten eivätköhän ne asiansa aja.

Itselleni joulu merkitsee nimenomaan antamisen iloa. Vaikka osallistun läpi vuoden erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin, joulun lähestyminen saa minut ajattelemaan erityisesti vähävaraisia lapsiperheitä. Tänä vuonna oma panokseni heidän hyväkseen oli tosin varsin vaatimaton, vain yksi lahja Joulupuu-keräykseen.

Neuloin pakettiin lahjoituksena saamastani Novita Isoveli -langasta tupsullisen Vertigo-myssyn ja ostin sen kaveriksi Roope-sedän joulu -kirjan. Ehkäpä joku pieni alakoululainen ilahtuu saadessaan nämä huomenna. Toivottavasti ensi vuonna jaksan taas panostaa enemmän myös näihin joulukeräyksiin.

Näiden pienten jouluvalmisteluideni myötä toivotan blogini lukijoille levollista joulunaikaa!

Neulojien pikkujoulu

Minulla on ollut tähänastisessa elämässäni harvinaisen vähän mahdollisuuksia osallistua pikkujoulujuhlintaan. Joskus entisessä elämässäni työpaikka ei järjestänyt moista viihdykettä lainkaan eikä minulla oikein ollut tuohon aikaan siviilissäkään sellaista sosiaalista verkostoa, joka olisi ollut otollinen pikkujouluilulle. Pikkujoulut ovat minun elämässäni useimmiten yhdistyneet tavalla tai toisella lapsiin. Niinpä onkin ollut erityisen mukavaa, kun muutamana viime vuonna olen löytänyt pikkujouluporukan, johon tunnen aidosti kuuluvani: paikalliset neulojat.

Tänäkin vuonna Lellu tarjosi kotinsa kokoontumispaikaksi, ja tänäkin vuonna lahjoimme toisiamme kaiken nauramisen, rupattelun, neulomisen ja herkuttelun lomassa. Sovimme pienen budjettiraamin, valmistelimme paketit ja saimme itse kukin poimia lahjasäkistä sattumanvaraisesti jonkin paketin.

Minä sujautin lahjasäkkiin tämän:

Vihreästä ja pinkistä pellavasta ommellun kääntöpussukan kyljessä on, kuinkas muuten, jämälankapöllö. Nyöritkin on pyöritelty jämälangoista, ja ne ovat eriparia keskenään. Pussukan sisään sujautin kolme kerää lämpimänpunaista DROPS Baby Alpaca Silkiä.

Pitihän lahja paketoidakin.

En ole enää vuosiin ostanut lahjapapereita, vaan kierrättänyt vanhoja ja hamstrannut ruskeaa "voimapaperia" milloin mistäkin pakkauksesta paketointi- ja askartelutarkoituksiin. Tällainen ruskea, juuttinarulla sidottu paketti viehättää minua paljon enemmän kuin kullankimalteiset tiimaripaperit. Hiukan juhlavuutta pakettiin tuo virkkaamani lumihiutale, jonka voi halutessaan ripustaa vaikkapa joulukuusen koristeeksi.

Jossain vaiheessa näytti siltä, että ihan kaikki eivät pystyisi tuomaan pikkujoulupakettia. Minä lupasin tuoda yhden ylimääräisen varmuuden vuoksi, ja jos lopulta yksi paketti jäisi jakamatta, sen voisi arpoa halukkaiden kesken. Ekstrapakettiinkin sujahti pöllöpussukka.

Tämänkin pussukan päällyskangas on pellavaa ja sisus pinkki, pöllö tietysti jämälangoista virkattu. Pussin täytteeksi hankin neljä kerää DROPS Alpacaa, kaksi tummanharmaata ja kaksi tummanpunaista, ikäänkuin joulun hengessä. Koristeekseen ekstrapaketti sai isoäidinkolmiokuusen.

Idea kuusivirkkaukseen ei ole omani, vaan Ravelrysta napattu, minä käytin tähän vihonviimeisen jämäpätkän Novitan Virkkauslankaa.

... Mutta mitä minä sain lahjaksi? Muutakin kuin aivan mahtavan terapeuttista seuraa? Satunnaisesti poimimastani paketista paljastui ihanaa tummanruskeaa suomenlampaan villalankaa, pieni kynttilä (ruskea!) ja sydänsaippua. Kertakaikkisen osuva paketti, aivan tuurilla!

Mutta pikkujoulupaketin lisäksi minut yllätettiin täysin. Paikalliset neulojat olivat kasanneet minulle aivan käsittämättömän, mielettömän upean yllätyslahjan, ihan noin vain, ilman mitään sen erityisempää syytä. Se ansaitsisi kokonaan oman postauksensa, mutta ehdin jo hajasijoittaa useimmat lahjan osista niiden ansaitsemille paikoille. Sain ihania, aivan minun värisiäni lankoja (mm. Hopeasäie Cashia upeassa sammalenvihreässä värissä), kauniin tiffanyenkelin (se pääsi heti toisen, pienemmän tiffanyenkelin viereen käsityönurkkani seinälle), terästettyä glögiä, herkkumanteleita, kynttilöitä, hurmaavia pöllökoristeita, herkänkauniin joulupallon (ruskeasävyisen!), puikot, tummaa suklaata ja lahjakortin ravintolaan. Ihana, ihana paketti, josta huokui se, että se oli kasattu juuri minua ajatellen. Tunnen olevani niin kovin etuoikeutettu, kun saan kuulua tällaiseen lämminhenkiseen yhteisöön, ihan omana itsenäni kaikkine kouhotuksineni ja vouhotuksineni. Kiitollisuus ei nouse pelkästään saamastani paketista, vaan koko kokonaisuudesta, kaikista paikallisista neulojista, joiden kanssa yhdessä oleminen on aina yhtä voimaannuttavaa ja terapeuttista.

Kiitos, kalakukkoneulojat. Olette parhaita. Ilman teitä elämäni olisi niin kovin paljon harmaampi ja köyhempi.

P.S. Täältä voi käydä kurkkaamassa tuokiokuvia pikkujouluistamme.

Oranssi rokkaa

Marraskuun alkupuolella eräs ex-työkaverini kysyi vienosti, voisinko harkita neulovani oranssit kämmekkäät toiselle ex-työkaverilleni nimipäivälahjaksi, hän kun kuulemma palelee toimistotyössään syksystä kevääseen. Minä innostuin asiasta ja diilasin Tuilta todennäköisesti käsinvärjättyä sukkalankaa lahjansaajan lempivärissä, oranssina.

Kämmekkäistä tuli aivan saajansa näköiset, oranssi väri tosin on todellisuudessa jonkin verran vaaleampi ja hieman murretumpi (en vieläkään ole jaksanut selvittää, voinko jotenkin säätää kamerasta sitä, miten tehokkaasti se nappaa juuri punaiset sävyt). Palmikkomalli on napattu Vancouver Fog -kämmekkäistä, muuten menin aivan omien mieltymysten mukaan. Aloitin ylhäältä, silmukoita oli 56 ja puikossa mittaa 2 mm, 8 kerroksen joustinneuleen ja sen jälkeen neulotun 20 kerroksen jälkeen jätin 4 silmukkaa hakaneulalle peukaloa varten ja loin tilalle (toisella langalla) 14 s. Kaventelin peukalokiilaa kolmen kerroksen välein, kunnes työssä oli jäljellä 52 s. Näin sain ranteesta sopivasti vähän kämmenosaa kapeamman.

Toimiston Anne on aika Rock, joten mikään herkkä pitsinpiiperrys ei olisi hänen tyyliinsä sopinutkaan. Nämä kämmekkäät ovat omasta mielestäni sekä mallinsa että värinsä puolesta juuri sopivasti käytännölliset ja kuitenkin näyttävät. Sprint Strumpf und Sportwolle oli oikein miellyttävää neulottavaa ja väri todellista terapiaa marraskuun harmauteen. Taidan jatkossa tarvita jotakin oranssia myös itselleni...

Pöllö karkasi käsistä

Niinhän siinä kävi, että pöllöjen virkkaaminen ei loppunut ihan yhteen tai kahteenkaan.

Esikoinen halusi ja sai koulureppunsa koristeeksi harmaa-mustan pöllön, jolla on toiveiden mukaiset keltaiset silmät. Virkkasin ripustuslenkin valmiiksi, joten pöllö oli helppo kiinnittää avaimenperälenksun avulla repun vetoketjun vetimeen.

Seuraavat pöllöt päätyivät koristamaan sekalaisia projektipusseja.

Sinisestä pellavasta ommeltu pussukka on osamaksu kanssaneulojalta parin viime vuoden aikana saaduista sekalaisista langoista. Vuorikankaana on sini-turkoosi-keltaista kuosipuuvillaa, ja pussukka on ommeltu siten, että sitä voi käyttää kumpi puoli päällä hyvänsä.

Toinen osamaksuerä on ensimmäistä pienempi pussukka, jonka sisus on violettia pellavasekoitetta ja päällinen pinkkiä puuvillaa (todellisuudessa hieman hillitympää kuin kuvassa; en ole vieläkään aivan sinut uuden kameran väritasapainon hakemisessa). Tämäkin on täysverinen kääntöpussukka.

Kolmannen pöllöpussukan arvoin halukkaiden virtuaalineuletoverien kesken Ravelryssa. Tässä pussissa sisus on pinkkiä pellavaa, päällinen samaa violettia pellavasekoitetta kuin edellisessä pussukassa. Nyörit pyörittelin DROPS Muskatin jämistä. Ja käännettävähän tämäkin on, ken haluaa pöllön ja violetin piiloon katseilta.

Eivät nämä pöllöt tähän lopu, eivätkä pussukatkaan. Enhän minä olisi minä, ellen hurahtaisi aina pienimuotoiseen liukuhihnatuotantoon. Näiden kässäpussien osalta tosin on todettava, että jokainen yksilö on uniikki, sillä pöllöt on virkattu sekalaisista jämälangoista ja pussukoiden kankaatkin on kaiveltu varastojen kätköistä. Pussien koot ovat määrittyneet pitkälti kangaspalojen kokojen mukaan niin, että olen saanut käytettyä kankaat mahdollisimman tarkkaan ilman turhia hukkapaloja.

P.S. Olen minä pöllöillyt askartelurintamallakin, nimittäin isänpäiväkortin merkeissä.

Oman isän korttiin lennähti Chinami Horiban pöllö, lasten toivomuksesta. Noin muutoin layout on minulle tyypillisesti niukkaeleinen.

Appiukko ei ole pöllömpi tapaus hänkään, mutta koska hän on kova ravimies, päätin Chinami Horiban yksisarvisen toimittavan hevosen virkaa - ilman sitä sarvea tietenkin. Vähän tuo heppa on hempeä ja tyttömäinen, mutta luulenpa appiukon kestäneen sen kuin ravimies konsanaan...

Eleanor

Olen intohimoiseksi neulojaksi aikalailla tiedostava kuluttaja myös lankojen suhteen. Joskus taannoin poikkesin kuitenkin totutuista tavoista ja ostin lankakaupasta lankoja yksinomaan värin ja materiaalin vuoksi ilman, että minulla oli niille mitään suunnitelmaa. Eivätkä langat olleet edes tarjouksessa! Niin minulle päätyi myös kaksi kerää kauniin vihreää Schachnmayr nomotta Extra Merino Premiumia, joista syntyi lopulta marraskuun alussa Eleanor-kauluri.

Malli vaati keskittymistä enkä erityisemmin rakastunut langan rakenteeseen, mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen.

Kauluri on pehmoinen ja riittävän kapea pysyäkseen melko mukavasti kaulan suojana. Vaikka väri ei ihan täydellisesti täsmääkään Mollyyni, olen käyttänyt tätä yhdistelmää tyytyväisenä kaulurin valmistumisesta saakka.

Välillä on ihan mukava neuloa jotakin myös itselle. Vielä mukavampaa on, kun saa otettua uudet asusteet myös aktiiviseen käyttöön.

Sekalaisia sytomyssyjä

Kävin marraskuun puolivälissä viemässä viimeisimmän satsin tekemiäni sytomyssyjä syöpäosastolle. Siinä erässä olivat myös nämä kolme päähinettä.

Vertigo on jo ennestään tuttu malli, tämä ruskea versio on neulottu kaksinkertaisesta, kälyn kirpparilta pelastamasta Novita Bambusta. Yhä vain pidän tästä mallista ja harkitsen, pitäisikö tehdä jonkinlainen Vertigo-variaatio itsellekin ihan vain kokeeksi.

Kaksivärisen pipon vaaleanpunainen on luultavasti Sandesin Duettia, violetti on puolestaan DROPS Muskatia. Neuloin pipon päälaelta alkaen sillä ajatuksella, että neulon Duettin loppuun ja mietin sitten, miten ratkaisen reunuksen kohtalon. Minun silmääni lopputulos on ihan siedettävä, vaikkei kumpikaan väri ole varsinaisesti omaan makuuni.

Kolmas hattu on saanut inspiraationsa Excess-myssystä, vaikkakin oma versioni poikkeaa alkuperäisestä aikalailla. Tämä minun tekemäni on neulottu Novita Tiinasta päälaelta aloittaen, aina oikein -sektori on vain kahdeksasosan myssyn leveydestä. Reunusta varten kavensin kahdeksan silmukkaa, että sain myssyyn vähän enemmän muotoa.

Viedessäni myssyt syöpäosaston ja infuusiopoliklinikan yhteiselle ilmoittautumisluukulle toimistosihteeri kysyi, enkö olekin tuonut myssyjä myös aikaisemmin. Todentotta, hän oli varmasti työvuorossa silloin toukokuun lopulla, kun poikkesin samoissa merkeissä osastolla ensimmäisen kerran. Tuntui mukavalle kun muistettiin, vaan vielä tärkeämpää oli kuulla, että myssyjä otetaan edelleen kiitollisena vastaan ja niille löytyy varmasti käyttäjiä.