Minivirkkauksia

Kevät ja kesä tuovat vääjäämättä tullessan vastustamattoman halun virkata mitä tahansa pienimuotoista ohuehkoista langoista pienillä koukuilla.

Kuopuksen hoitotätien kevätkortit taisivat jäädä aikanaan esittelemättä. Kuuluvat samaan sarjaan kuin kaikki muutkin viimeaikaiset askartelut: kun inspiraatio on kadoksissa, tulos on tylsä ja sataan kertaa nähty. Kun kerran teki mieli virkata muutama perhonen, saivat kierrätyslahjapaperista leikatut kukkakuvat toimia taas kerran korttien pohjina. Ihanhan nuo asiansa ajoivat, tuskin kukaan sen suurempaa taidetta odottikaan.

Chinami Horiban (Ravelry-linkki) tyttöfiguurit olivat kerrassaan vastustamattomia. Liisa Ihmemaassa, ballerina ja Helinä-keiju päätyivät kolmen siskoksen synttärikortteihin. Virkkuut ovat kyllä herkän kauniita, mutta itse korteista en taida sanoa sen enempää, ettei mene ainaisen kitinän puolelle.

Samainen Chinami Horiba on oikea velho kaikenlaisten pienten virkkausmallien kehittelyssä, hänen virkkausmallinsa kun tehdään yhtenä pitkänä jatkumona alusta loppuun saakka. Stegosaurus koukutti niin, että niitä piti virkata lopulta yhteensä neljä. Yhden säästin omalle kuopukselleni, josko johonkin vaatteeseen joskus ompelisi, kaksi meni ihanaisille neulojatovereille, viimeisen arvoin Ravelryssä.

Triceratops oli melkein yhtä hauska kuin edeltävä dinokaverinsa. Tämäkin jäi odottelemaan omaa (= kuopuksen) tarvetta.

Eräs kanssaneuloja puolestaan toivoi bambia. Minä virkkasin niitä hänelle kaksin kappalein, kun ruskeaa lankaa oli juuri sopivasti bambipariin.

Eikä siinä vielä kaikki Horiba-virkkuut. Pitihän sitä pyöräyttää kiitoskortit esikoisen opettajalle ja erityisopettajalle, joista jälkimmäinen oli kullanarvoisena tukena, kun esikoiseen iski voimakas koulupelko kevättalvella. Ilman tämän nimenomaisen erityisopettajan jämäkkää otetta tuo koko perhettä uuvuttanut tilanne olisi voinut jatkua paljon pidempään.

Joutsenen virkkasin aivan ohjeen mukaan, siilin sen sijaan muokkasin lyhytnokkaisemmaksi. Aika mukavasti alan päästä jyvälle Horiban virkkausmallien anatomiasta ja siitä, miten niitä voi muokata tarpeen tullen. Opettajat saivat korttien lisäksi tässä postauksessa esitellyt kevätkukkaset sellofaaniin pakattuina kuten leikkokukat ikään.

Palataanpa kuitenkin japanilaisista virkkausmalleista takaisin kotimaan kamaralle.

Ystäväperheen tytär lakitettiin kesäkuun alussa ylioppilaaksi. Lahjaksi annoin huivin, korttiin virkkasin pienenpienen ylioppilaslakin 1,5 mm koukulla puuvillaisesta virkkauslangasta ja kaksinkertaisesta Merinosilkistä (muuta riittävän ohutta mustaa lankaa ei sattunut olemaan). Tähän korttiin olen oikeastaan varsin tyytyväinen, siinä on jotakin hyvin saajansa oloista.

Kuopukselle olen virkkaillut jämä- ja kirpparilangoista lisää leikkiruokia. Tai no, osa näistä on jo vanhempaa perua, ovat vain jääneet kuvaamatta.

Takana jättimäinen (oikeastaan oikean kokoinen) mansikkajäätelötuutti, sen lisäksi tarjolla on mm. vanilja- ja mansikkajäätelöpallot, pipari, porkkana, peruna, makkara sekä napilla kiinnitettävä tortilla täytteineen (punainen on tietysti paprikasiivu, ruskea naudanlihaa ja vihreä, no sovitaan vaikka sen olevan jonkinlainen papu tai muu rehu). Tuuttiin ja tortillaviritelmään sain idean selaillessani Ravelryn ohjehakemistoa rajauksin "free", "crochet", "toys and hobbies" ja "food", mutta lopulta taisin tehdä sapuskat ihan omasta päästäni viritellen. Hupaisintahan tässä leikkiruokaprojektissa on se, että ruuat eivät ole millään muotoa suhteessa toisiinsa kokonsa puolesta, mutta siitä huolimatta niillä tuntuu leikki sujuvan. Lapsia ei onneksi rajoita samanlainen totinen mittasuhdepakko kuin varsinaisia miniharrastajia.