Hitsinhikari

Ravelry-kahelit polkaisivat loppuvuodesta pystyyn yhteisneulontatempauksen (knit-along eli KAL) teemalla "varastolankaneulonta 2012". Minä otin varaslähdön jo joulukuussa, kuinkas muuten, tarkoitukseni kun on jo pidemmän aikaa ollut saada lankavarastoa yhä pienemmäksi.

Edellisen blogipostauksen suklaiset palmikotkin olivat varastolankaneulontaa, olinhan ehtinyt hankkia langat sopivasti ennen KALin virittelyä, mutta ihan ensimmäisenä aloitin kuitenkin Hitchhikerin (Ravelry-linkki) aikaisemmin syksyllä hankkimastani Wollmeise Sockenwolle 20/80 Twinistä.

Tämä liftari on neulottu 2,5 mm puikolla ja siihen meni suunnilleen koko 150 gramman vyyhti. En ole koskaan ollut mikään suuri aina oikein -neuleen ystävä, ja tälläkin kertaa minulla oli useampaan otteeseen ongelmia sen kanssa. Kuinka vaikeaa kokeneelle neulojalle voikaan olla neuloa pelkästään oikeita silmukoita? Ilmeisesti melko vaikeaa, sillä silloin tällöin onnistuin neulomaan kerrosta alempaan silmukkaan ja huomasin sen vasta useita kerroksia myöhemmin. Inhoan aina oikein -neuleen korjaamista yhden silmukan kohdalta, joten (turhan) monta kertaa purin neuletta kerrostolkulla. Vaan valmistuihan se lopulta ja kaikista epäilyistäni huolimatta Hitsinhikarista tuli ihan kelpo kaulaliina.

Tämä oli ensimmäinen neulekosketukseni paljon kehuttuun ja melko hankalasti hankittavaan Wollmeiseen. Pistazie-väri lähentelee kyllä täydellisyyttä - sen hyvin hienostuneesti semisolidi väritys olisi tosin päässyt paremmin oikeuksiinsa sileässä neuleessa -, mutta minua häiritsi jossain määrin langan joustamattomuus ja puuvillamaisuus. Neule on ennen liotusta kovahko ja langassa on varsin voimakas tuoksu, josta en pidä. Luulenpa, että pesen kaulaliinani kunnolla, minkä uskon auttavan sekä hajuun että kovuuteen. Ei tämä varmasti viimeinen Wollmeise-neuleeni ole, mutta ei minulle mitään palavaa rakkaussuhdettakaan lankaan syntynyt. Voi olla, että nimenomaan muutaman tietyn värisävyn takia etsiskelen kuitenkin vielä täysmerinoista Wollmeisea puikoilleni.