Vellamot

Veljeni perheen naisväen sukkatrilogia sai päätöksensä, kun sain neulottua 17-vuotiaalle esikoistyttärelle Taina Anttilan Vellamo-sukat.

 

Langoiksi valikoituivat sukkalankalaatikkoni lähes viimeiset kerät ohuita sukkalankoja, joista tumma petroolinsininen on Fortissima Sockaa ja ruskea jotakin hyvin samantapaista kuin aikaisemmin käyttämäni Rellanan Flotte Socke (tämä lanka tuli muistaakseni Tessiltä lunastamani lankasatsin mukana ilman vyötettä, joten mitään varmuutta langan merkistä ei ole). Puikkokoko oli minulle tyypillinen 2 mm ja senkin kanssa jouduin purkamaan ensimmäisen aloituksen, kun sukasta uhkasi tulla sirojalkaiselle nuorelle naiselle liian iso. Jouduin siis keskittymään tavallista enemmän siihen, että neulon napakampaa kuin keskimäärin.

Sen verran tein alkuperäiseen malliin muutoksia, että tein kiilalevennykset ja pyöreän kantapään. Jätin varresta myös yhden raitaparin pois varmistuakseni sinisen langan riittävyydestä.

Aluksi suhtauduin nuivasti kirjoneuleen tekemiseen, mutta yllättävän helposti se onnistui. Oma kirjoneuletekniikkani on tosin erittäin alkeellinen, mutta en viitsinyt pohtia käytännöllisempää ja nopeampaa metodia näin pienen työn takia. Lopputulos on minusta kaunis ja väriyhdistelmäkin onnistunut, vaikka se oli vain ja ainoastaan pakon sanelema - eli ainoa mahdollinen varastolangoistani muodostuva. Suunnitelmissa on joskus neuloa itsellekin Vellamot, tosin siinä tapauksessa teen päkiänkin kohdalle tuon varren kauniin kirjoneulekuvion.