sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Sieppi, valomiekka ja muita jämälankavirkkauksia


Tässäpä pitkästä aikaa kooste alkuvuoden sekalaisista jämälankavirkkauksista.



Jälkikasvuni jaksaa edelleen innostua sekä Harry Potterista että Star Warsista. Kun päivänä eräänä selailin Ravelryssä HP- ja SW-aiheisia virkkausohjeita, sain oitis pari siipeilijää olkani taakse esittämään omia toiveitaan. Niinpä tulin virkanneeksi siepin, jonka valistettiin liittyvän huispaukseen (niin, minähän en edelleenkään ole lukenut ensimmäistäkään Potteria tai katsonut kokonaan yhtäkään Potter-elokuvaa), sekä Darth Vaderin valomiekan (Star Warsista olen lähes yhtä tietämätön kuin Potterista, mitä nyt olen tullut pakostakin aivopestyksi näiden muutaman viime vuoden aikana). Miekassa on sisällä jämäkankainen tuubi, joka on täytetty vanhan tyynyn sisusvanulla, jämäköittämässä on ikivanha pitkä alumiinipuikko, josta oli jo aikaa sitten kadonnut päätystoppari (olin ilmeisesti jemmannut paritonta, rampaa puikkoa juuri tätä varten, eihän sillä muutakaan olisi tehnyt). Rentohan tuo miekka on ja menee monelle mutkalle, mutta ei ainakaan satuta leikeissä. Molempiin töihin sain upotettua muuten melko käyttökelvottomia tekokuitujämiä.



Ravelryssä eräs kanssaneuloja toivoi jonkinlaisia lämmittäviä tilkkuja lohtupeittoon, jonka hän itse kokoaisi. Minä sain aikaan kolme isoäidinneliötä, joihin upposi puolisen tusinaa pikkunöttöstä erilaisia villalankoja. Isoäidinneliöt ovat kyllä jokseenkin koukuttavaa virkattavaa, mutta en osaisi kuvitella niistä tehtyä peittoa tai muuta tekstiiliä omaan kotiini. Lapsuudenperheen yhteiselle kesämökille isoäidinneliöistä koottu torkkupeitto sen sijaan voisi olla aika passeli.



Jämälankakukkia on tietysti tullut virkattua. Ensin innostuin orvokeista, joilla sain koristeltua vajaa vuosi sitten (jämälangoista) virkkaamani pikkukassin siihen kuntoon, että sen voisi antaa ensi syksynä 9 vuotta täyttävälle tytölle synttärilahjaksi. Orvokin malli on kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin, langat sitä paksuutta, että niitä saattoi virkata 1,75 mm ja 2 mm koukuilla. Kassin toisen puolen kukissa keskusta on lila, näissä siis tuollainen roosa.



Ja tietysti lisää sekalaisia kukkasia, pääosin puuvillasta, mutta ainakin yksi villasta. Osa on omasta päästä, osa ohjeesta (ainakin tuosta samasta kirjasta kuin edelliset orvokitkin). Nämä menevät ystävälleni, joka koristelee mielellään kolmen tyttärensä vaatteita ja asusteita virkatuin kukkasin, lisäten vain täydennykseksi nappeja ja nauhoja.



Hopeahileisestä keväänvihreästä puuvillasta oli pakko virkata vielä pari gekkoa hyvän mielen muistamisiksi alavireisille kanssaneulojille. Väri on todellisuudessa tummempi, lanka on samaa kuin edellisen kuvan oikean yläreunan kukassa.


Jämälankakuun myötä virkkasin "muutaman" gekon lisää.



Näistä suurin osa meni kirjanmerkeiksi lukemista harrastavaan perheeseen, muutamia jätin itselleni mahdollisiin koristetarkoituksiin tai annettavaksi myöhemmin lahjana.


Paikalliset neulojat polkaisivat käyntiin myös kimppavirkkausprojektin, jonka tavoitteena oli koota keväinen isoäidinneliöpeitto lankakauppamme omistajalle, onhan hän tarjonnut liikkeensä neulojien tapaamispaikaksi.



Minun puuvillaiset jämälankani riittivät vain näihin neljään peittopalaan, olihan paloille asetettu niin väri-, materiaali- kuin kokorajoituksetkin. Lähes kaikista langoista olen neulonut vähintään yhden sytomyssyn, joten näissä peittopaloissa on paljon tarinoita. Useimmat langoista ovat myös alunperin paikallisten neulojien minulle lahjoittamia.



Lopuksi vielä pari jämälankakukkaa, jotka menevät samaa osoitteeseen kuin tämän postauksen aikaisemmatkin kukkaset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti