Kun omat sytomyssyilyyn sopivat lankani loppuivat, Altocumulus kiirehti hätiin lahjoittamalla sekalaisia puuvillalankoja. Heti saatuani lahjoituksen mopo karkasi kokonaan käsistä, sillä tarvitsin parinkin kurssin luennoille jotakin simppeliä neulottavaa pysyäkseni skarppina.
Ensin syntyi beigestä Novitan Alabamasta 3 mm puikolla ja 120 silmukalla tämä isohko unisex-pipo, jonka myötä tajusin yhden neulekäsialani ongelmakohdan: nurjan silmukan jälkeinen oikea silmukka jää selvästi muita väljemmäksi. Tässä se ei sanottavammin haittaa, joissakin toisissa neuleissa se voi olla todella ärsyttävää.
Pipon valtti on minusta se, että sitä voi käyttää kummin päin vain. Minusta nurja puoli on oikeastaan jopa hienompi kuin tuo virallinen oikea puoli. Lankaa tähän isoon aikuisen päähän mahtuvaan pipoon kului inasen yli 50 g.
Kerä keväänvihreää My World San Remo -merkkistä puuvillalankaa hopeasäikeellä ryyditettynä suorastaan vaati tulla neulotuksi Will I Be Pretty -pipoksi. Tämän pipon seurassa pysyin hereillä ja mukana kolmella geriatrian luennolla. Pelkäsin aluksi, että hopeanhohtoinen säie tekee lopputuloksesta karkean, mutta onneksi ainakin omaan käteeni myssy on oikein pehmeä. Kokoluokka 126 silmukalla ja 2,5 mm puikolla neulottuna on ehkäpä tuollaista 54-55 cm:n luokkaa; lankaa kului noin 40 g.
Vihreästä, mustasta ja valkoisesta mysteeripuuvillasta syntyi pitkä perusribbipipo, joka voisi olla vaikkapa jonkun teinin makuun. Tai voihan alareunan kääntää perinteisemmin taitteeksikin. Raidoitus meni aika fiiliksellä: päätin leveiden raitojen olevan paljon modernimpaa kuin kapeiden, joten neuloin mustan ja valkoisen langan kokonaan loppuun tuonne vihreiden väliin. Niin pitkää pipoa en viitsinyt kuitenkaan neuloa, että vihreäkin olisi kulunut kokonaan loppuun, joten sitä jäi vielä raitalangaksi johonkin toiseen myssyyn.
Lila on puolestaan pienehkö (arviolta 52-53 cm) pipo The Cotton Gardenin Ericasta, ja se on neulottu 3 mm puikolla sekä 108 silmukalla. Malli on saman tyyppinen kuin beigessä aikuisten myssyssä, tosin joustinneuleet ovat hieman eri levyisiä. Jälkikäteen harmittelin, että olisi pitänyt sittenkin neuloa hieman isompi pipo, mutta purkamaan en sentään ryhtynyt. Niin surullista kuin se onkin, myös pieniä lapsia sairastuu syöpään.
Nyt on alkuvuoden aikana neulotut sytomyssyt (14 kpl) toimitettu eteenpäin henkilölle, joka lupautui viemään myssyjä keskitetysti paikalliseen sairaalaan. Oma sytomyssysaldoni on kivunnut pikkuhiljaa yli 40:n, mutta Tosimyssyilijöihin verrattuna se on vielä varsin vaatimaton lukema, ahkerimpien tekijöiden käsistä kun on lähtenyt jopa satoja myssyjä. Onneksi taidan pysyä mukavasti langoissa erinäisten yksityisten lahjoitusten turvin, joten eiköhän näitä myssyjä lisääkin synny myös minulta. Lyhyen aikavälin tavoitteeksi voisi ottaa vaikkapa 50, pitkän aikavälin puolestaan 100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti