Toukokuun helteiden aikana kuopukselle muodostui akuutti pula t-paidoista. Jonkin mielenhäiriön kourissa päätin korjata tilannetta Hennikseltä lunastamani tukevan interlock(?)-neuloksen turvin. Epämääräisten kaavojen kasasta löytyikin valmiiksi piirretyt ja leikatut kaavat koon 110/116 teeppariin, joten pistelin menemään enempiä ajattelematta. Sutta ja sekundaahan se tiesi.
Paidasta tuli ensinnäkin aivan liian suuri, se on paremminkin kokoluokkaa 122/128. Kauluksen kaitaletta en kiristänyt ommellessa tarpeeksi, joten se jäi lörpöttämään. Kuminen koristemerkki on jostakin vanhasta lastenvaatteesta purettu, mutta pelkään sen olevan aivan liian lapsellinen tuon kokoiseen paitaan. Kuopus kiukustui vallan liian isosta paidasta ja minä sisuunnuin etsimään uutta paitakaavaa. Sellainen löytyikin jostakin vanhasta Ottobre-lehdestä nimellä slim fit t-paita, kooksi valitsin 116 cm. Raitakangasta ei riittänytkään enää hihoihin, joten jouduin turvautumaan naapurini apuun. Häneltäkään ei löytynyt sopivaa kangasta, sen sijaan sain kouraani roskiin menevän topin, josta sain mukavasti yksiväriset hihat.
Vaan eihän tämäkään projekti ongelmitta sujunut. Ensiyrittämällä lopputulos oli kyllä kaunis, mutta pääntien kaitalehuolittelu oli niin tiukka, ettei kuopuksen pää mahtunut siitä lainkaan läpi. Leikkasin kaitaleen pois ja huolittelin pääntien uudelleen valkoisella trikookaitaleella, tuloksena aivan liian avara ja lörppä pääntie. Sisukkaasti purin saumuriompeleet ja päätin ommella pääntielle resorin. Se onnistuikin mukavasti ja helmaankin löytyi purkukangasmerkki (muistelen ottaneeni tämän talteen kuopuksen puhki hiutuneista pikkuhousuista!), joten olin tyytyväinen lopputulokseen. Kokokin oli aivan passeli - mutta kuopus kieltäytyi järjestelmällisesti laittamasta moista tyhmää paitaa päälleen.
Ei tämä nyt ainakaan lisännyt innostusta lastenvaatteiden ompeluun, hmpf.
Joskus se vain vastustaa alusta loppuun saakka.
VastaaPoista