Neulomis- ja virkkauslaman kourissa piti keksiä jotakin tekemistä käsille. Päätin tuunailla vanhoista ovikransseista yhden kesäkauteen sopivan.
Pohjana on jokunen vuosi sitten omenapuun piiskaoksista pyörittelemäni kranssi, josta purin sitä koristaneet kävyt ja paperinarut. Strömsö-ohjelmasta bongasin idean kieputtaa jonkinlaista narua kranssin päälle ja varastoistani löytyikin sopivasti ohuehkoa juuttinarua tähän tarkoitukseen. Virkatut perhoset ovat peräisin perhoskranssista, tällä kertaa kiinnitin ne mustilla nuppineuloilla epäsymmetrisyyttä tavoitellen.
Helteillä alkoi tuntua, että huovutetut kännykkäpussini olivat väärältä sesongilta peräisin. Kaivelin tilkkulootaani ja ompelin kesäisemmän kännykkäpussin. Tai oikeammin kolme, joista ensimmäinen epäonnistui ja tuli heitetyksi suoraan roskikseen, toinen oli liian pieni puhelimelleni ja vasta kolmas versio onnistui riittävän hyvin.
Kakkos- ja kolmosversio ovat Tikrunmamille ompelemastani kassista ylijääneistä pikkutilkuista, läpässä on sisäpuoli lakanasta, muuten pussit ovat vuorittomia. Kiinnityksenä tarranauhaa ja takana vinonauhasta ommeltu ripustuslenkki. Läppä on tarkoituksellisesti pitkä ja sen alla on reilu tarranauha, jotta puhelinta voi pitää pussissa läppä suljettuna silloinkin, kun puhelimen pohjaan on kiinnitetty melko tilaa vievä kuulokkeiden liitin. Kiitos käsityöyhteisön, liian pienellekin pussille löytyi onneksi nopeasti halukas vastaanottaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti