Sumuisena aamuna syntyi tarpeesta löytää tekniikka, jolla saisin häivytettyä kerroksen vaihtumiskohdan ylittävään hiutalekuvioon syntyvän pykälän. Kokeilin vähän kaikenlaista, ennen kuin oivalsin itsestäänselvyyden: kuvio olisi aloitettava jo edellisen kerroksen lopussa. Harmi, että kehittelyprosessin ensimmäinen sukkapari, jossa kaikenlaiset räpellykset kerroksenvaihtumiskohdassa näkyivät kilometrien päähän, on aikoja sitten mennyt käyttöön ja siitä otettu kuvakin on kadonnut jonnekin vanhan pöytäkoneen kovalevyn varmuuskopiointiin käytetyn ulkoisen kovalevyn mukana (eikö olekin hyvä varmuuskopio, kun on vallan hukassa koko ulkoinen kovalevy?). Jäljellä on vain kuvia lopullisen ohjeen mukaisista sukista.
Kuva: Kati Länsikylä
Ei ole parempaa kuin kaksi ihanaa harmaata yhdistettynä oranssiin kimallelankaan, kaikki Lanitium ex Machinalta. Näihin sukkiin ei tarvinnut kehitellä mitään muuta ihmeellistä kuin tuo kirjoneuleidea, perusrakenne varresta varpaisiin ranskalaisella kantapäällä ja jalkapohjan keskelle tulevalla kiilalla oli oikein toimiva.
Tämän sukkaparin myötä on aika sulkea Tuhansien villasukkien maa -kirjan kannet. Luulen, että myös blogini hiljenee toistaiseksi. Käsitöitäni on jo tovin voinut seurata blogia säännöllisemmin Instagramista @tiinakuudesign Ravelrya unohtamatta - sieltä minut löytää etenkin Lankalaatikosta, mutta myös vähän muualta nimimerkillä TiiQ; suunnittelijasivuni on luonnollisesti nimellä Tiina Kuu.
Kiitos näistä tarinoista.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaAivan ihanat sukat. Molemmat parit.
VastaaPoista