Vähiin käy

... varastolangat, nimittäin. Marraskuun viimeisenä päivänä punnitsin omistamani langat, joita oli sillä hetkellä melko tarkalleen 950 g. Alle kilon! Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että tavoitteeni totaalinollauksesta ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta tulee toteutumaan - ei vielä tämän vuoden puolella, mutta toivottavasti pian alkuvuodesta.

Olen siis edelleen neulonut, maanisesti. Nyt on kirjan mallisukat neulottu ja kuvauksetkin takanapäin, joten sen puolesta olen voinut neuloskella vihdoinkin vapaammin mitä huvittaa. Muuten ihan hyvä, mutta kaasu hirtti kiinni ja puikoilta tipahtelee kaikenlaisia sukkavirityksiä, joista voisi jaksaessaan kirjoitella niitä kirjanjälkeisen elämän ohjeita. Kaksi ohjetta onkin jo testineulonnassa ja suunnitelmissa on julkaista mallit ensi vuoden alkupuolella, tällä kertaa kokeeksi maksullisena Ravelryssa. Niiden lisäksi suunnittelupöydällä on neljä-viisi mallia eri vaiheissa, kunhan vain malttaisin taas istua tietokoneen ääreen puuhastelemaan kaavioiden ja tekstien kimpussa. Vaan paljon enemmän maittaa edelleen neulominen ja uusien ideoiden kokeilu.

On minulla sentään esitellä yhdet (yhdet ainoat!) sukat, joista en ohjetta tee:

Yhdelle bussireissulle piti saada jotakin riittävän yksinkertaista neulottavaa, joten päätin vihdoinkin tarttua Amsterdamista Stephen & Penelopesta ostamiini Undercover Otter Squirm Sockeihin. Harmaasta Uncle Festeristä ja pinkistä Cameronista tuli yhdessä valkoisen Novita Bambino -jämän kanssa tällaiset hyvin yksinkertaiset sukat, joita koristaa vain jonkinlainen kukkakirjoneuleraita varressa. Houkutus olisi kova pitää sukat itsellä ihan vain siksi, että jäisi jonkinlainen muisto toissakesäisestä Amsterdamin visiitistä, mutta tosiasiassa minulla on jo nyt liikaa villasukkia.

Tuo Squirm Sock on muuten jännän joustava lanka, pystyin neulomaan sitä 2 mm puikoilla normaalien 1,75-millisten sijaan, ja silti sukista tuli mukavan napakat. Aloitin muistaakseni 70 silmukalla, kirjoneulekuvion jälkeen kavensin 66 silmukkaan ja kantapään jälkeisten kavennusten myötä vielä 64 silmukkaan, joka passasi mukavasti sädekavennuskärkeen.

Toivon totisesti, että pääsisin vähitellen jonkinlaiseen julkaisurytmiin paitsi ohjeiden, myös blogitekstien kanssa. Tavoitteena on saada kirjan materiaalit pois käsistä vuoden loppuun mennessä, joten ehkä mieli sitten rauhoittuu. Viimeksi tänään huomasin yhden mallin osalta olleeni lepsu kaavioiden suunnittelussa, joten vielä riittää puuhaa myös ohjeiden viimeistelyssä, ennen kuin on aika päästää materiaali eteenpäin. Toki kirjan tiimoilta on varmasti hommia vielä keväälläkin taittovaiheessa, mutta omalta osaltani ne hommat lienevät lähinnä mielipiteiden esittämistä ja mahdollisten virheiden korjailua sen sijaan, että pitäisi vielä miettiä kokonaisia tekstikokonaisuuksia. En voi kieltää, ettenkö jo odottaisi sitä vaihetta, etten enää voi tehdä kirja-asialle mitään muuta kuin toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että se palvelee riittävän hyvin suomalaisia neulojia.