Rakkaudesta sukkalankajämiin

Aina välillä tulee pakottava tarve neuloa pienistä sukkalankajämistä raitasukat. Joka kerta prosessi on yhtä tyydyttävä: on koukuttavaa ensin suunnitella sukkien värimaailmaa, minkä jälkeen itse raidoitusprosessi imaisee mennessään. Mitä useamman pikkunöttösen onnistun kuluttamaan loppuun saakka, sitä tyytyväisempi olen. Tällä kertaa kaikki lähti halusta saada kulutettua vaaleanpunaisen Roosa Nauha -sukkalangan sekä viime kevään retriitin tervehdyspussukasta löytyneen kimalle-Puffan loput pois jämälankalaatikkoni muuten kovin murretun harmonista värimaailmaa sekoittamasta.

Neuloin sukat vakiospekseillä eli 66 silmukalla varresta varpaisiin 1,75-millisillä teräspyöröpuikoilla. Sukansuun joustin on 2 o, 1 n, kantapää on vahvistettu ranskalainen ja kärjessä sädekavennus. Toistakymmentä pikkunöttöstä sain kulutettua viimeiseen senttiin (kiitos Russian join -langanyhdistämistekniikan ja sen, että neuloin poikkeuksellisesti sukat yhtä aikaa samalla puikolla), mutta kolmea viimeistä harmaata sekä viimeisintä valkoista jäi vielä pienet pallerot. Siinä on sulassa sovussa ainakin Lanitium ex Machinaa, Lystigiä, Kraftia, Fabelia, Regiaa, Roosa Nauhaa, Venlaa ja kimalle-Puffaa eli aika hyvä kirjo kaikenlaista. Mikä parasta, minulla on jo kiikarissa mahdollinen käyttäjä sukille, joten saatoin hyvillä mielin aloittaa heti perään toisetkin jämälankasukat.

Näiden sukkien myötä toivottelen hyvää ystävänpäivää - minä pidän tänäkin vuonna hyväksi havaitsemani linjan olla lähettämättä yhtään ystävänpäiväkorttia. Sen sijaa toimitin eilettäin neulomani sytomyssyt ystävänpäivätempauksen hengessä eteenpäin sairaalalle toimittettavaksi.