Parempi myöhään eli FinEst-sukat ja uudenvuodenlupauksia

Blogi on jäänyt hunningolle, se kai on myönnettävä. Viime vuoden puolella tulin lupautuneeksi mukaan vähän yhteen jos toiseenkin neuleaiheiseen (yhteistyö)projektiin, ja se söi sekä aikaa että motivaatiota blogikirjoittelulta. Se on harmillista, sillä blogini on toiminut omana käsityöarkistona ja -päiväkirjana, jota olen silloin tällöin selaillut joko puhtaasti nostalgiamielessä vanhoja muistellen tai jotain tiettyä lanka-, puikko- tai mallitietoa etsiskellen. Vaikka Ravelry on nykyään tärkein käsityöaiheinen sosiaalisen median kanavani, juuri blogiin olen uskollisesti tuonut kaikki käsityöprojektini, Ravelryyn vain osan. Nyt yllättävänkin iso osa viimevuotisista käsitöistä on kirjaamatta yhtään mihinkään; noinkohan osa niistä hautautuu ajan saatossa kokonaan unholaan.

Heikosti oli käydä vuosi sitten neulomieni kirjoneulesukkienkin kanssa. Kirjoitin niistä ohjeen ja pistin testineulontaan. Sitten julkaisujonossa eteen kiilasi yksi malli toisensa perään ja jossain vaiheessa näytti siltä, että siitä vuoden 2017 ensimmäistä neulemallia ei tulisi julkaistua koskaan. Vaan koittihan se hetki viimein, kun päätin kiittää uskollisia testineulojiani ja korjata ohjeen virheet joululomalla. Niin vuoden 2017 päätteeksi sain puskettua FinEst-sukkaohjeen julkaisukuntoon.

FinEst sai nimensä siitä, että yhdistin virolaisen kirjoneulelapaskuvioneuleen suomalaisiin käsinvärjättyihin lankoihin. Finland-Estonia, you see. Sitä paitsi nimessä on mukavaa sanaleikkiä, voivathan nämä retrosukat jonkun (muun kuin minun) mielestä olla hienoimmat sukat. Mallisukissa käytin Lanitium ex Machinan Basic Sockeja väreissä Artichoke ja Ursus Arctos.

Kantapää on sama kuin monissa muissa malleissani, mutta tällä kertaa värkkäilin jalkapohjiinkin pientä kuviointia, peilikuvina toki. Mallisukat jäivät pyörimään jemmoihini lähes koko vuodeksi, ne kun olivat itselleni inasen pienet ja ilmeisesti muiden makuun väritykseltään turhan retrot, vaan ihan loppuvuodesta onnistuin löytämään sukille arvostavan käyttäjän yhdestä testineulojistani.

P.S. Minut löytää vihdoin ja viimein myös Instagramista @tiinakuudesign. Jatkan neulomista, enkä aio blogianikaan hylätä, mutta nykyään taidan käyttää enemmän aikaa itse neulomiseen ja neuleiden suunnitteluun kuin somen seurailuun ja omaan raportointiin. Ja ne uudenvuodenlupaukset: tänä vuonna yritän olla lähtemättä yhtään mihinkään uuteen neuleprojektiin. En osallistu sukkakisoihin suunnittelijana enkä kisaajana, enkä lupaudu mihinkään muuhunkaan uuteen suunnitteluyhteistyöhön. Viime vuodelta jäi työn alle yksi riittävän iso projekti, joka saa riittää suunnitelmalliseksi harrastamiseksi. Lopun aikaa aion neuloa ihan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.