Päivät vierii, piirrän merkin almanakkaan

Aika tuntuu luisuvan käsistä. Selaan seuraamani blogit syötteenlukijan avulla kännykästä, omani on ihan hunningolla. Huomaan lueskelevani yhä harvempia keskusteluketjuja Ravelryssa; muualla somessa olenkin ollut aina melko inaktiivinen. Pimeys käy päälle lailla pommikonelaivueen, olen väsynyt: käyn töissä, neulon, piirtelen kaavioita, neulon ja puran - ja yhtäkkiä on pakko mennä nukkumaan. En malta nukkua niin paljon kuin olisi järkevää, niinpä neulon ihan vähän aina ennen töihin lähtöä.

Jotain valmistakin sentään olen saanut aikaiseksi, sellaistakin, jota voi julkisesti esitellä.

Voi rakkaus näitä käsinvärjättyjä jämälankaihanuuksia: oli ihan pakko pyöräyttää vaihteeksi jämälankaraitasukat. Kaksi kerrallaan niitä neuloin ja yritin kuluttaa aina yhden lankanöttösen kokonaan loppuun, vaikka olen enemmän kapeampien raitojen ystävä. Aika monta keränperää näihin upposikin viimeistä senttiä myöten (praise the Russian join!), vaan eiväthän ne jämät yksiin sukkiin loppuneet.

En kuitenkaan tehnyt vielä toisia, vaan ihastelen vain näitä samoja. Pitäisinkö ihan itse, kun olen ehkä mahdollisesti hukannut lempijämälankaraitavillasukkani; en tosin ole niitä kovin pontevasti etsinyt, kun käytettävissä on ollut muutamat muutkin villasukat. Ehkä annan nämä lahjaksi tai myyn kuopuksen koululuokan leirikouluvarainkeruun nimissä. Jos hankkiudun tästä parista eroon, voin varmaankin aloittaa hyvillä mielin seuraavat jämälankaraitasukat?