maanantai 3. huhtikuuta 2017

Älä droppaa mun tunnelmaa

Selvitettyäni tieni Sock Madnessin karsintakierrokselta varsinaiseen kisaan ja 16 kansainvälisen joukkueen joukossa viidenneksi nopeimmaksi rankattuun porukkaan oli aika odotella ensimmäisen kisakierroksen ohjetta. Se kolahti sähköpostiin oikeastaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä: maanantaiaamuna kahdeksalta. Onneksi Dropping Madness Socks -malli vaikutti ensisilmäyksellä ihan mukiinmenevältä ja työpäivän aikana sain vision siihen sopivista, muista sukkaprojekteista yli jääneistä langoista, joten maanantai-iltana pääsin aloittelemaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Vaan sittenpä tulikin jonkin sortin arviointivirhe, ja jossain kumman mielenhäiriössä valitsin työn alle ohjeen isoimman koon. Arvelin nimittäin neulovani napakalla käsialalla miesten kokoiset sukat mustanharmaasta Lanitium ex Machinan Basic Sockista värissä Black Pearl ja keskiharmaasta Kraft Hand-Dyedin BFL Sockista värissä Ashes. Virhe. ISO virhe. Tiukkistelu pisti kädet koville, ja isohko silmukkamäärä yhdessä reilun kerrostiheyden kanssa tuntui hidastavan etenemistä tuskallisesti. Ohitettuani ensimmäisen sukan kantapääkohdan tajusin vielä lankojen loppuvan todennäköisesti pahasti kesken.

Mitäpä siinä muuta kuin purkamaan koko sukanalku eli lähes kolmen illan neulomisurakka. Siitä viisastuneena siirryin suosiolla suoraan pienimpään kokoon ja päätin neuloa ihan rennosti eli selvästi löysempää. Paljon helpompaa käsille, ja ennen kaikkea neulominen alkoi edetä jouhevammin ja sitä myöten nopeammin. Lopulta koko sukkapari vei reilun parin arki-illan sekä lauantain neulomisajan verran. Loppua kohti hommassa alkoi olla vähän urakoinnin makua, kun joukkueeni paikat alkoivat täyttyä kiihtyvällä vauhdilla ja pelkäsin, etten kenties selvittäisikään tietäni seuraavalle kierrokselle, jos jättäisin sukkien valmistumisen sunnuntaille. Hyvinhän siinä viimein kävi, ja se sunnuntaikin olisi riittänyt. Vaan mieluummin reilusti ajoissa kuin aivan viimetingassa.


Mallineuleen juju on pidennettyjen silmukoiden pudottaminen ja noukkiminen, mikä onnistui löysemmin neuloessa ihan helposti ilman pelkoa neuloksen purkautumisesta. Kantapää on jälkikäteen tehty, mutta siihen tavalliseen jälkijättöiseen kantapäähän verrattuna tässä mallissa on sivuissa kiilalevennykset ja vastaavasti kantapään takana pieni kantalappu ennen sitä varsinaista kantakuppia. Kiilan ja kantalapun ansiosta sukat istuvat mainiosti omaan melko rintavaan jalkaan, ja kun terän pituuskin osui kohdilleen, päätin kerrankin pitää sukat ihan itselläni. Langat ja värithän ovatkin omia suosikkejani, ja totisesti tarvitsen musta-harmaat villasukat, jotka sopivat lempihuivieni kaveriksi.

Seuraavalle kierrokselle toivon kuitenkin tulevan jotakin hieman mielenkiintoisempaa neulottavaa, tämä ykkösetapin ja erityisesti karsintakierroksen malli kun olivat saman mallineuleen toistamista alusta loppuun. Jos ranteiltani ja neulojan sydämeltäni kysyttäisiin mielipidettä, toivoisin tietysti kirjoneuletta, mutta se lienee kisan tässä vaiheessa vielä liikaa toivottu.

1 kommentti:

  1. Nuo kantapäät ovat kyllä tosi hienot! Näin äkikseltään kuullostaa aika mutkikkaalta neulottavalta. Itse sukat ja väri aivan namut! Tykkään!

    VastaaPoista