Vastarinta ei ole turhaa

Jokunen viikko sitten eräs ravelrylainen neuloja halusi lahjoittaa jollekulle maksullisen neuleohjeen, jonka myyntitulot menevät hyväntekeväisyyteen. Koska muita halukkaita lahjaohjeen vastaanottajia ei tuntunut löytyvän, minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi neulomaan tämän talven aikana Peace de Resistance Mittens -lapaset. Langoiksi valitsin jämiä, joiden uskoin riittävän sopivasti lapaspariin: pohjaväriksi Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Catalonian Nights (jämä viimeisimmästä Color Affection -huivistani) ja kuvioväriksi luonnonvalkoista Novita Panda Babya, kirpparilöytöä, jota olin jo käyttänyt puoli kerää toisiin kirjoneulelapasiin.

Ohjeesta poiketen loin rannejoustimeen 60 s, ja vasta joustimen jälkeen lisäsin silmukkamäärän kirjoneulekuvion vaatimaan 72 silmukkaan. Peukaloon taisin poimia pari ylimääräistä silmukkaa ja kärkikavennukset aloitin pari kerrosta ohjetta myöhemmin, jotta sain tehtyä kavennuslinjan kuviovärillä siten, että väliin jäi yksi pohjavärin silmukka. Osan nyrkin kirjoneuleesta toteutin jacquard-tekniikalla, eli sidoin pitkät lankajuoksut keskimäärin neljän silmukan välein onteloneuleen tyylisesti työn nurjalla puolella kulkeviksi silmukkajonoiksi.

Kooltaan lapasista tuli sopivat pitkäsormiselle teinilleni, mutta saapa nähdä, onko hänellä tarvetta osoittaa julkisesti vastarintaa lapasten muodossa... Itse huomasin taas kerran näitä lapasia kokeillessani, etten henkilökohtaisesti pidä sivusaumaan tehdyistä peukaloista, sillä niiden myötä minulla on vastustamaton tarve venyttää peukaloita suoraan sivuille, ettei muu lapanen kiertyisi kämmenien suuntaan. Taidan vastaisuudessakin suosia malleja, joissa peukalokiila on anatomisemmin sijoitettu, tai vähintäänkin muunnan itse valmiin mallin sellaiseksi.

Langat riittivät, ja niitä jäi mukavan vähän jäljelle; tarkkoja grammamääriä en jaksanut tällä(kään) kertaa mittailla, mutta 25 gramman Panda Babysta ei jäänyt kuin korkeintaan pari grammaa lapasten kokonaispainon ollessa noin 60 g.