En erityisemmin pidä juhlista: vuoden vakiojuhlat tahtovat aiheuttaa enemmän stressiä kuin iloa. Tänä vuonna heräsin äitienpäivän lähestymiseen viime keskiviikkona, joten oman ja blogimiehen äitien kortit jäivät viimetinkaan, pitihän ne saada postiin jo torstaina. Valmista kuitenkin tuli.
Valkoinen pahvi on peräisin jommankumman vanhemmistani saamasta pankin onnitteluaddressista, aaltopahvi on pakkausmateriaalia, kangas samaa kuin pellavalaukussani, kukat virkattu lahjoituslangoista alunperin kranssiin ja napit tietenkin purku- tai lahjoitustavaraa. Todellisia kierrätyskortteja siis.
Ovathan nämä minun korttini varsin karuja ja vaatimattomia verrattuna tosissaan kortteja askartelevien aikaansaannoksiin. Toisaalta kuljen pää pystyssä ajatellen, että pidän kiinni tavoitteestani ideoida kortit pääosin kierrätysmateriaaleista. Tässä periaatteessa pysymisessä on se hyvä puoli, ettei harrastus käy kukkarolle ja toisaalta ei tarvitse harmitella, kun ei pysty yhtä upeisiin ratkaisuihin kuin moni muu, vaikka omistaa kaiken maailman leimasimet, paperit, värit, nauhat ja kiinnittimet.
Vaan ovat minunkin korttini omalla vaatimattomalla tavallaan ihan viehättäviä - ja minun näköisiäni. Tosin pikkuhiljaa pitäisi keksiä uusia luovia ratkaisuja, etten koko ajan toistaisi itseäni, mutta se vaatisi enemmän aikaa ja paneutumista kuin mihin on mahdollisuuksia tai halujakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti