Esikoisen eskarivuosi on hyvää vauhtia kulumassa loppuun. Taannoin joulujuhlassa tuli karvas muistutus tavasta antaa opettajille/hoitajille pieni lahja: meillä ei ollut antaa mitään siinä missä useimmat veivät vähintäänkin suklaata ja kortin. Paikkasimme tilannetta viemällä pienet muistamiset viimeisenä eskaripäivänä ennen joulua, olihan juhla onneksi ollut muutamaa päivää etuajassa.
Kevätjuhlan kanssa ei päässyt tapahtumaan enää samaa virhettä. Koska muistin sen, miten aikojen saatossa opettajavanhemmilleni kertyi kaikenlaista pikkukrääsää lahjoina lapsilta, päätin keksiä esikoisen eskariaikuisille jotakin pysyvää, mutta käytännöllistä. Mitäpä muuta se olisi saattanut ollakaan kuin yksinkertaiset kangaskassit:
Tummansininen pellavasekoitekangas on peräisin naapurilta, taskutilkut olen saanut joskus ystävältäni. Esikoinen kirjoitti taskupusseihin kangastussilla kunkin saajan nimen ja minä lisäsin sisälle oman "tuotemerkkini". Mielestäni lopputulos on tasapainoinen ja sopivasti unisex, onhan eskariaikuisista ilahduttavasti kaksi miehiä (lastenhoitaja ja toinen lto).
Ei lahjaa ilman kortteja. Esikoinen ei ollut innokas askartelemaan, minä olin:
Korttipohjat ovat kierrätyspahvia, joka oli mystisesti ilmestynyt keittiön pöydälle (luulisin blogimiehen jemmanneen sen minulle jostakin postilähetyksestä). Muutoin käyttöön tulivat itse marmoroitu sininen kopiopaperi, kangastilkuista leikatut lehdet, hippikassista poistetut virkatut "auringonkukat", kranssista ylijäänyt virkattu kukka, jämänappeja sekä (keskimmäisen kortin) verhotilkku. Kimalleliimaakin tärväsin jokaiseen korttiin.
Olen oikeastaan tähän settiin aika tyytyväinen, vaikka viimetippaan toteutus taas jäikin. Jospa kassit tulisivat käyttöön kauppa- tai kirjastoreissuilla tai vaikkapa luistinkasseina. Joka tapauksessa on ilo kiittää esikoista paimentaneita hienosta eskarivuodesta 2008-2009!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti