Lajittele roskat, kiitos

Meillä on tapana yhdistää huvi ja hyöty eli automarkettien leikkipaikat ja ruokaostokset. Samalla kun isäntä hoitelee ostospuolen, minä istun jälkikasvumme vahtina leikkipaikan läheisyydessä seuraillen ihmisiä ja pohdiskellen laiskanlaisesti elämänmenoa. Vakiomarketissamme esikoinen kiipeilee ylikansallisen pikaruokaravintolan kiipeilysokkeloissa samalla, kun minulle tarjoutuu tilaisuus kytätä ihmisten pullonpalautusta. Toisessa ostosparatiisissa paras leikkipaikka on kotimaisessa pikaruokaravintolassa, jonne on mentävä sisään saakka, joten jos en tuijota lapsiani tai paikan akvaariota, joudun väistämättä todistamaan kanssaeläjien ruokailua ja siihen läheisesti liittyviä toimia.

Eilen seisoskelin jälkimmäisessä parkkiruudussa ja panin ilahtuneena merkille, että jonkinlainen lajittelu- ja kierrätyskulttuuri on yltänyt siihenkin kertakäyttökulttuurin pyhättöön. "Lajittele roskat, kiitos" -kyltin alla oli oman kolonsa pahveille (ohjeet siitä, mitkä kaikki artikkelit koloon kuuluvat, olivat sekä sanalliset että kuvalliset) sekä jäille ja nesteille sekajätteen lisäksi. Jäin tietysti kaipaamaan biojäteroskista, mutta sen puuttuminen unohtui pian, kun jäin ihmettelemään jotakin paljon käsittämättömämpää: pahvikierrätykseen oli jätetty mukeja muovikansineen ja pilleineen (puhumattakaan siitä, että osa mukeista oli joka tapauksessa päätynyt sekajätteeseen).

On varmaankin totta, etteivät pikaruokaravintolat kuulu ekohenkisten ja eettisestä kuluttamisesta kiinnostuneiden vakiokohteisiin. Näissä paikoissa helppous on perinteisesti ollut ykkösasia käsi kädessä kertakäyttökulttuurin kanssa. On kuitenkin vaikea käsittää, että edelleen on ihmisiä, jotka sisälukutaidosta (ja kuvallisista ohjeista) huolimatta ovat kyllin piittaamattomia käyttääkseen hetkisen ajastaan ja edes hieman aivokapasiteettiaan lajitellakseen omat jätteensä. Kyse ei ole korkeampaa matematiikkaa vaativasta toiminnasta eikä jokaista roskaa tarvitse eritellä. Vain ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys voi selittää sen, että muovia edelleen tungetaan pahvijätteeseen. Ilmeisesti lajittelun perimmäinen tarkoitus ei näille ihmisille ole vieläkään valjennut.

Pullonpalautuspisteessä jaksan harmitella sitä, miten paljon hyviä muovikasseja päätyy roskikseen vain siksi, että niissä on kannettu pulloja palautukseen. Tokihan useimmista pulloista ja tölkeistä valuu kassiin jotakin (yleensä haisevaa) nestettä, mutta vielä ne pussit roskapusseiksi kelpaisivat. Oikeastaan pullonpalautusta varten markkinoilla pitäisi olla kosteuden pitäviä ja pestäviä kasseja, sillä sinänsä kestävien ja pestävien kankaisten kauppakassien ongelma on, etteivät ne pidätä suurempia määriä valuvia nesteitä. Kukapa sitä viimeviikonloppuista kaljaa autonsa takakonttiin kaipaisi. Vaan enpä usko, että kovinkaan moni vaivautuisi moista "pullonpalautuskassia"  hankkimaan, onhan toki helpompaa käyttää niitä ostosreissuilla kertyviä muovikasseja ja heittää ne sitten käytön jälkeen roskiin.

Oli muuten mainio huomata, miten kerran eräs keski-ikäinen mies valikoi pursuilevasta muovipussiroskiksesta puolenkymmentä priimakuntoista kassia - ja jatkoi matkaansa sisään markettiin. Ekoteko se on pienikin sellainen (samalla kyseinen mies säästi jokusen sentin omia rahojaankin).

Arvatkaapa, mitä ne ****** muurahaiset saivat aikaan? Nyt, kun niiden olemassaolon on hyväksynyt ja niistä osaa olla välittämättä, ne menivät porukalla vedenkeittimemme sisään - ja kärähtivät sinne rikkoen koko masiinan. Jatkossa otetaan käyttöön suolaa ja kanelia järeämmät aseet - ekologiasta viis.