Lapastuttaa

Annoin elokuussa ystäväperheen rippilapselle konfirmaatiopäivänä lahjakortin käsinneulottuihin huovutettuihin tumppuihin. Pakkasten tultua nuorimies muisti kysellä tumppujensa perään, joten ei auttanut kuin ryhtyä viimeinkin tuumasta toimeen. Vaikka väritoiveet olivat kaikkea muuta kuin tummaa ja tylsää, otin puikoille kälyn kirpputorilta hamstraaman ja minun kaksisäikeiseksi kerimän tummanvihreän virolaisen hahtuvan - minulla nyt ei kertakaikkiaan ole mitään sateenkaarivärejä varastoissani, enkä katsonut aiheelliseksi sellaisia tähän häntään hankkiakaan.

On asioita, joissa olen yksinkertaisesti hyvä, ja yksi niistä on huovutettujen hahtuvatumppujen tekeminen. Julkinen salaisuus on, että neulon huovutettavat lapaset melko pienillä puikoilla (tällä kertaa 4-millisillä), jolloin huovutustulos on paljon paremmin ennakoitavissa kuin hyvin harvaa neulosta konehuovutettaessa. Nämä neuloin 32 aloitussilmukalla, joihin lisäsin 4 s ennen peukalokiilaa. Kiilalisäyksiä on 4 x 2 s ja peukaloaukon yläosaan loin 4 s kiilan tilalle. Niistä kaksi silmukkaa kavensin pois parin kerroksen jälkeen. Peukalo on neulottu muistaakseni 16 silmukalla (= kiilan 10 s + aukon yläosasta poimitut 6 s) 12 kerroksen korkuiseksi ennen kavennuksia. Huovuttaminen hoitui 40 asteen päivittäispyykin mukana. Lopputulos oli taas kerran hahtuvan tapaan ihanan pehmoinen ja notkea. Toki peltisemmän ja tuulenpitävämmän tumppuparin olisi saanut neulomalla isompaa ja harvempaa sekä huovuttamalla rajummin, mutta itse olen tykästynyt näihin letkeisiin tumppuihin.

Koska teinin toiveissa oli oikeasti enemmän väriä, päätin neuloa vaihtoehdoksi paksut kirjoneulelapaset. Aikansa vei, ennen kuin löysin suurin piirtein mieleisen mallin, joka ei ollut perinteinen lumihiutale tai kukkakuvio. Tosin lopulta Tuulia Salmelan Red and Black Celtic Gloves -malli koki käsittelyssäni jonkin verran kovia. Langoiksi valitsin Tanssivien puikkojen Päiviltä arvontavoittona saamani oranssin ja retriitin lahjoituspöydästä hamstratun tummansinisen paksun Pirkkalangan, puikkokooksi taisi valikoitua parin metsään menneen kokeilun jälkeen 3 mm.

Kämmenselän kuvio on melkein alkuperäisen kaltainen, vain hieman suoraviivaistettu. Lapasen reunankin tein alkuperäisestä ohjeesta poiketen yksinkertaisemmaksi. Sivuihin lisäsin yhdet kontrastiväriset pystyraidat, koska kämmenen ja kämmenselän pohjaväri on minun versiossani sama eikä päinvastainen, kuten alkuperäisessä mallissa.

Kämmenen puolen kuviointi vaihtui totaalisesti. En oikein ymmärtänyt alkuperäisen ohjeen logiikkaa, jossa peukalokiila olisi tullut käytännössä enemmän kämmenselän puolelle, joten piirsin kämmenen uudelleen niin, että siinä oli helposti muistettava, yksinkertainen kirjoneulekuvio ja peukalokiilan sai asemoitua lapasen sivuun. Yleensä yritän tehdä kiilan silmukan tai parin verran kämmenen puolelle (kuten tein havunvihreissä hahtuvatumpuissa), sillä ainakin minun peukaloni sijoittuu käden ollessa rentona mieluummin kämmenen puolelle kuin aivan sivuun. Tässä mallissa peukalokiilan uudelleen sijoittelu olisi vaatinut lisää miettimistä kämmenen kirjoneulekuvion kanssa, enkä siihen puuhaan viitsinyt enää ryhtyä. 

Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta lapaset valmistuivat melko nopeastikin, vaan oikean käden lapasesta tuli aavistuksen vasenta suurempi hieman nopeamman ja rennomman neuletatsin myötä. Yritin korjailla tilannetta viimeistelyvaiheessa venyttelemällä, mutta kyllä tarkempi kokoeron käsissään tuntee. Lasken sen varaan, että saaja ei ole niin pilkuntarkka, tai ei uskalla ainakaan valittaa asiasta.

Toivottavasti toinen lapaspareista kelpaa lahjottavalle. Itse innostuin lapasneulonnasta siinä määrin, että eiväthän nämä viimeisiksi lajissaan jää. Tiedä häntä, josko sitä innostuisi vaikkapa suunnittelemaan omankin (kirjoneule)lapasmallin.