Tyttövauvalle

Entiselle tutkija(koulutettava)kollegalleni syntyi syyskuun puolivälin tienoilla esikoistytär. Halusin muistaa perhettä muutenkin kuin sähköpostionnittelujen verran.

Viimeisimmän lankahankintani mukana oli tullut vajaan 30 gramman nöttönen hyvälaatuista ohutta sukkalankaa, josta neuloin 2 mm puikoilla Tuulan sukat / junasukat. En malttanut tälläkään kertaa olla sooloilematta, vaan neuloin taas ranskalaisen kantapään, se kun lähtee minulta nykyään oletusarvoisesti selkäytimestä, ja silmukoin kärjen, kun silmukoita oli jäljellä 12. Pienemmistä puikoista ja ohuemmasta langasta huolimatta näistä tuli minusta vieläkin aika isot, ehkäpä puolivuotiaalle sopivat, mutta sopinevat siten oikein hyvin tulevana talvena näin alkusyksystä syntyneelle.

En voinut taaskaan turvautua ostokorttiin, vaikka askarteluinto on ollut pitkään kadoksissa. Niinpä tein tuttua ja turvallista perushuttua.

Peruskorttipohjalla on pala kohokuvioitua pahvia, käytetystä lahjapaperista leikattu kuva ja itse virkattu pyörylä, geelikynällä tekstit "onnea" ja "tyttövauvalle". Aika pelkistettyhän tästä tuli, mutta enempää luovuutta ei askartelupuolelta kertakaikkiaan irronnut tällä(kään) kertaa. Sisälle printtasin vielä onnitteluksi tämän runon.

Vauvauutiset (ja etenkin niitä seuranneet kuvat) nostattivat mukavia muistoja melko tarkalleen neljän vuoden takaa, olihan kuopuksemme syntyessään täsmälleen saman painoinen kuin tämä nyt onnittelun kohteena oleva vauva. Vaan on ihana ajatella, että meidän perheemme on jo koossa, lapset kasvavat ja saan nukkua jo melko usein kokonaisia öitä!