Napit puuttuu -blogin Tiina antoi melkolailla vapaat kädet PIF-pakettinsa suhteen. Niinpä syntyi kokoelma sekalaisia väkerryksiä, joissa ei ole mitään sen tolkumpaa johtoteemaa.
Virkkauksen saralla Tiina on aloittelija ja hän vihjaisi, että virkatut korvikset voisivat olla kivat. Mopo saattoi hieman karata käsistä, kun ryhdyin tuumasta toimeen. Koukut sain pyynnöstä SYTinä ja kaikkiin neljään koukkupariin virkkasin jotakin pientä. Mustat on virkattu Dainty Earrings -mallilla ohuesta polyesterlangasta 1,00 mm koukulla, apilamalli on 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -kirjasta (Novitan virkkauslankaa 1,5 mm koukulla) ja loput kaksi paria omasta päästä 1,5 mm koukulla. Toivottavasti edes yksi pari on käyttökelpoinen; virkkuut on mustia lukuunottamatta helppo irrottaa koukuista, jos haluaa koukkuihin jotain muuta tai vastaavasti haluaa käyttää virkkuut johonkin muuhun tarkoitukseen. Näitä oli niin mukava virkata, että värkkäilin samantyyppisiä enemmänkin ja lahjoitin niitä SYTinä halukkaille vastaanottajille Ravelryn kautta.
Tiinan toinen vihje koski virkattuja patalappuja. Pyörittelin mielessäni mallia jos toistakin, mutta lopulta päädyin kokeilemaan, onnistuisiko Scalloped Potholder -malli Pelson vankilan tummanruskeasta hahtuvasta huovutettuna. Käytin 4 mm koukkua yksisäikeiselle hahtuvalle ja lisäsin malliin vielä yhden kiinteiden silmukoiden kerroksen. Harmikseni pannunaluset huopuivat vähän turhan paljon 40 asteen peruspyykin seassa, joten nämä ovat kyllä aika pieniä, mutta ehkä niitä johonkin voi käyttää. En ole täysin tyytyväinen ulkonäköönkään, huovutus hävitti pintastruktuuria eivätkä valkoiset osatkaan ole yhtä kivat kuin ajattelin. Tuo koiranoksennuksen värinen pannulappu ei sentään kuulu pakettiin, se jäi häpeämään olemassaoloaan ylimääräisten käsitöiden laatikkoon.
Jotain kaunistakin piti pakettiin saada, joten virkkasin Amigurumi Apples -ohjeella jättiompun lupiininkukilla värjätystä Seiskaveikasta 4 mm koukulla. Vertailukohtana on pienehköjä omppuja tekevä punakanelimme, todellisuudessa tuo virkattu omppu on vielä ihan käteensopiva. Saajaa ajatellen tuumin ompun toimivan tarvittaessa neulatyynynä tai vaikkapa kissanleluna.
Koko sekalainen seurakunta on pakattu yksinkertaiseen käsityöpussukkaan, joka on ommeltu naapurilta saadusta pellavapalasta, pussinsuussa on vanha kengännauha ja jostain purkuvaatteesta pelastettu nyörinkiristin. Kokoa on sen verran, että pussiin pitäisi mahtua sukka- tai huivineule jopa väljästi, tosin metalliset puikot saattavat kyllä läpäistä vuorittamattoman pussin melko helposti.
Ei tästä nyt mikään johdonmukainen ja hohdokas kokonaisuus tullut, mutta toivottavasti Tiina keksii edes jollekin osalle jotain käyttöä. Kaiken muun voi luvallani ja hyvillä mielin myydä eniten tarjoavalle / lahjoittaa pahimmalle vihamiehelleen / purkaa osikseen / palauttaa reklamaation kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti