Askartelukin on kai laskettavissa käsityölakkorikkuruudeksi. Lakon ei kuitenkaan alunperinkään ollut tarkoitus olla itse tarkoitus enkä asettanut mitään vähimmäisvaatimuksia lakon kestolle. Pääasia oli ottaa etäisyyttä käsillä tekemisen pakkoon ja palauttaa paitsi perhe- ja mielenrauha, myös käsillä tekemisen ilo. Niinpä olikin erityisen mukavaa inspiroitua Kierrätetään-blogin kautta tehtyjen vaihtojen mukanaan tuomista askartelutarvikkeista (niitä vastaan minä luovuin mm. kasasta vanhoja, mutta sinällään arvottomia postimerkkejä, vuosikausia varastoissa pyörineistä postikorteista sekä naapurin antamasta huovutetusta hatusta, joka oli minulle liian pieni ja liian tyylitelty).
Lapsuudenystäväni esikoinen täytti 7 vuotta ja tällä kertaa intouduin askartelemaan hänelle kortin sen sijaan, että olisin laittanut oman esikoiseni värittämään jonkin netistä printatun värityskuvan ja liimaamaan sen korttipohjalle. Tämän kortin valkoinen pahvi tuli vaihdossa, muut tarvikkeet (tapetti, kuvallinen lahjapaperi, Tiimarin surkea rautalangallinen paperinaru ja valkoinen tarrapohja) löytyivät omasta kaapista.
Toisen hyvän ystäväni kahden vanhimman tyttären syntymäpäivätkin lähestyvät kesän lopulla ja alkusyksystä. Korttien materiaalit ovat todellisia keräilyeriä vaihdoista, lahjoituksista ja erinäisistä jämistä. Esimerkiksi lilan kortin kukka on kesälomareissulla leirintäalueelta löytynyt rikkinäinen Jibbiz.
Sisareni saa syntymäpäivänään tämän kortin. Korttipohja ja kukat ovat tulleet vaihdossa, kukkien keskusnapit ovat purkutavaraa sekä naapurilta, muut paperit varastoihin aikojen saatossa kertyneitä. Hetken aikaa suunnittelin ostavani kullanvärisiä Onnea-tarroja, mutta sen sijaan päädyin penkomaan netistä mieluisen fontin ja printtaamaan onnittelutekstin kermanvalkoiselle kopiopaperille (jota hankin riisin verran ollessani lapsuudenystäväni kaasona ja suunnitellessamme sekä toteuttaessamme hääkutsut ja -karkit).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti