keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Teoria vesijuoksusta

Vesijuoksu muokka jalkoja. Havainto on tehty kahteen otteeseen säännöllisen vesijuoksuharrastuksen kestettyä useampia viikkoja. Koska rasvaa ei voi nykykäsityksen mukaan polttaa paikallisesti, vesijuoksu kehittää siis jalan lihaksia. Lihasten kasvaessa ihonalainen rasva (s.o. läski) pingottuu kauniimmin lihaksen päälle ja jalka alkaa pikkuhiljaa kestää katsetta, ainakin jos jalasta höyläisi karvat ja värinä olisi muu kuin kalanvatsanvalkoinen. Kilpaileva teoria on, että vesijuoksu pumppaa jalkojen läskit vyötärölle. Tätä epätieteellistä hypoteesia tukee empiirinen havainto siitä, että jalkojen kiinteytyessä bloginpitäjän vyötärönseutu jatkaa kasvuaan.

Pidin ennen vesijuoksua tehokkaana, mutta yksin melkolailla tylsänä lajina. Sittemmin olen oppinut pikkuhiljaa nauttimaan hölkkähetkistä oman itseni seurassa. Jotta treeni ei maistuisi puulta, olen kehittänyt intervalliharjoituksen: altaanmitallinen (25 m) tehostettua (pelkillä jaloilla / tehostetusti käsillä / voimakävely eli vesijuoksu suorin jaloin ja käsin) ja toinen palauttavaa. Yhden alkulämmittely- ja parin loppuverryttelykierroksen kanssa kokonaismatkaa kertyy kolmessa vartissa keskimäärin 600 m.

Hitaasti kiiruhtaessa ehtii miettiä kaikenlaista, joskus jopa muutakin kuin käsitöitä. Tänään pohdiskelin puolet ajasta puikoilla olevaa kaulahuivia, toinen puolisko kului vesijuoksun anatomiaa mietiskellessä. Muutamia asioita jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä. Miksi ihmeessä 25 m:n altaassa pitää kääntyä muutama metri ennen päätyä takaisinpäin? Ymmärrän kyllä, että matalassa päässä pitemmän vesihölkkääjän jalat ottavat pohjaan, mutta sitä ongelmaa ei lie kenelläkään vedensyvyyden ollessa ainakin kaksi metriä. Kolmirataiseen vesijuoksulammikkoon mahtuisi nykyistäkin paremmin kulkemaan, kun jokainen nuohoaisi altaan tarkasti päästä päähän. Silloin ei tarvitsisi tarkastella aivan niin tappituntumassa eräiden luodinkestäviä kampauksia ja viiden metrin päähän pöllähtäviä parfyymipilviä. Joillakin edustusrouvilla lienee sisälukutaidossa hiomisen varaa, kun joka kulkuväylälle pystytetty "Hiusten tulee olla pestyt ennen altaaseen menoa tai on käytettävä uimalakkia" -kyltti ei tunnu koskevan heitä. Onneksi en ole astmaatikko - mutta taatusti joku muu on. Sääli heitä.

Vaan tänään ehdin jo olla huolissani, kun K-70 pappakaarti ei ollutkaan altaan toisessa nurkassa aloittelemassa vesijumppaansa yhtä matkaa oman hölkkähetkeni kanssa. On aina yhtä riemastuttavaa seurata, miten harva- ja harmaahapsiset papat turisevat leppoisasti ja välillä äityvät jopa jumppaamaan vertaisvetäjän komennuksessa. No, tulivat he lopulta, vartin myöhässä. Ilmeisesti saunassa oli ollut tavallista paremmat löylyt. Tai tavallista paremmat jutut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti