torstai 28. toukokuuta 2015

Viidakkojuoruja

Sock Madness -sukkakisan kuudennen kierroksen malliksi paljastui Tradescantia Zebrina, joka pikagooglettamisen perusteella viittaa juoruina tunnettuihin kasveihin. Malli ihastutti jo ensisilmäyksellä, ja tiesin välittömästi, mitkä kaksi lankaa ottaisin käyttöön: Kraft Hand-Dyedin vihreäkirjavan uniikkivärjäyksen (jossa pohjalankana tylsän vaalea farkunsininen Regia) yhdistettynä luonnonvalkoiseen Roosa Nauha -sukkalankaan.


Tässä mallissa silmukat luodaan kahdella värillä virolaisella Kihnu Troi -tekniikalla. Sen jälkeen tehdään vielä latvialaisen kierreraidan puolikas. Kihnulainen aloitus oli minulle entuudestaan tuntematon, ja ohjeessa linkatuissa videoissa sitä tehtiin kovin monimutkaisesti lankoja edestakaisin vatkaten. Päätin kokeilla, josko keksisin tekniikkaan helpomman toteutustavan, ja mielestäni siinä onnistuinkin - kunnes jossain vaiheessa tajusin, että jokin oli mennyt pieleen. En viitsinyt purkaa, vaan päätin tehdä saman virheen peilikuvana toiseen sukkaan. Vaan eipä sekään onnistunut, sillä sain jälkimmäiseen sukkaan aikaiseksi mallin mukaisen aloitusreunan...


Tradescantia-sukissa pääväri (tässä vihreä) neulotaan dominantisti, mikä teki kaksivärisen joustimen neulomisesta tavanomaista hitaampaa. Ensimmäisellä yrittämällä tosin vaihdoin lankojen paikkoja ja neuloin valkoiset nurjat dominantisti, mutta en pitänyt lopputuloksen ulkonäöstä ja aloitin alusta uudelleen. Nurjan ei-dominanttina neulominen vaati kärsivällisyyttä ja keskittymistä, mutta pikkuhiljaa sekin tekniikka kehittyi ja lopulta olen todella tyytyväinen, että näin kaiken sen vaivan. Sukkien ilme on aivan erilainen nyt, kun tummempi pääväri nousee esille kauttaaltaan.



Sukkamalli on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia: jokainen lisäys ja kavennus on mietitty tarkkaan, ja jalkapohjassakin on oma lehtikuvionsa. Mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea tämä sukkamalli ei ole, mutta kyllä se vähän tavallista enemmän keskittymistä vaatii, muuten saattaa jokin oleellinen lisäys tai kavennus jäädä epähuomiossa tekemättä.

Minä neuloskelin näitä sukkia aika hissun kissun, kun kierroksen alkamisaikaan elämä oli poikkeuksellisen kiireistä töiden ja mökkeilykauden aloituksen vuoksi. Nautin kyllä jokaisesta neulomishetkestä ja jaksan edelleen ihailla sekä lankavalintaani että koko lopputulosta. Jos jotakin mallissa muuttaisin, se olisi kantapään käännöksen aloitus: minun pyöreään kantapäähäni käännös on mallin mukaisena aika terävä. Pyöreämmänhän siitä saisi, jos jättäisi lyhennetyin kerroksin tehtävän käännöksen keskelle jo aluksi enemmän silmukoita.

Pienistä pikanteista epätäydellisyyksistä huolimatta nämä sukat ovat yksi hienoimmista koskaan tekemistäni pareista. Ei voi kuin todeta, että jotkut suunnittelijat ovat todella innovatiivisia ja lahjakkaita - tällä samaisella suunnittelijalla on muitakin mielenkiintoisia (ja maksuttomia!) sukkamalleja, joita pitänee kokeilla joskus toiste. Nyt on pikkuhiljaa aika alkaa laskeutua kohti neulojan kesän kohokohtaa, Tour de Sock -sukkakisaa!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kuin kukka kämmenellä

Ei kahta ilman kolmatta. Tällä kertaa kirjoneulekämmekkäiden malliksi valikoitui Pressed Flower Mitts ja Florica-väreiksi luonnonvalkoinen sekä murrettu vaaleansininen. Koska mallissa on vain 52 silmukkaa, otin kirjoneuleeseen 2,5 mm puikot tavanomaisen 2,25 mm sijaan.


Mallissa viehättää se, että sen on kämmenselän puolelta rauhallisen harmoninen, mutta elävä. Latvialaisiin kierreraitoihin ihastuneena reunustin niillä rannejoustimen, jonka neuloin muiden joustinosuuksien tavoin 2 o, 2 n eli ohjeesta poiketen. Neuloin myös sivujen valesaumat oikeilla silmukoilla nurjien sijaan.


Kämmenen puolella on romanttishenkinen kukkakuvio kuin piilossa katseilta. Koska peukalokiila on tässäkin kämmekäsmallissa sivussa, käsineitä voi toki käyttää myös kukka kämmenselän puolella. Oikean käden kämmekkäässä kukka on tietysti peilikuvana.

En ole sinisen suuri ystävä, ja alkuun väriyhdistelmä näytti aika kasarihenkiseltä, mutta ehkä se sittenkin on ihan OK. Joka tapauksessa lopputulos on minusta kaunis - ja taas sai lahjalaatikko lisää täytettä. Pitänee pikkuhiljaa hankkia isompi laatikko tai vaihtoehtoisesti pitää oikein huolellinen give away...

perjantai 22. toukokuuta 2015

Vanamot

Kun kerran olin nostanut esiin keltaiset ja vihreät Floricat, päätin kuluttaa ne samoilla lämmöillä loppuun asti neulomalla ohjejonossani jo pidempään vuoroaan odottaneet Vanamo-kämmekkäät.


Tästäkään ohjeesta en katsonut muuta kuin kuvan ja tulostin pelkän kaavion. Alkuperäisessä mallissa ranneosa on pitkähkö, joten aloitin kirjoneulekaavion kierreraidoilla reunustetun joustimen jälkeen kerrokselta 20. Tirppakämmekkäitten jälkeen napakoitin vähän otetta kirjoneuleessa, joten vaikka käytin samoja 2- ja 2,25-millisiä, nämä kämmekkäät ovat selvästi edellisiä pienemmät samasta silmukkamäärästä  huolimatta. Lankaa Vanamo-kämmekkäisiin kului hieman alle 50 g.

Kumpaakin väriä jäi jäljelle sen verran vähän, että käytin ne loppuun viimeistä metriä myöten (muiden sekalaisten jämien kaverina) pariin 20 x 20 cm kokoiseen peittotilkkuun, joista ihanaiset kanssaneulojat kokoavat vauvanpeittoja Vaaka ry:lle. On kyllä mieltä lämmittävää ajatella, että tälläkin yhteistempauksella on jo nyt syntynyt useita peittoja ja lisää on tulossa - ja minä pääsen eroon epämääräisistä langanlopuista siinä sivussa.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Lintu lehvästössä

Sukkahurmos hiipui totaalisesti heti kilttisukkien valmistuttua. Hetkisen pyöriskelin levottomana miettien, mitä tekisi mieli neuloa seuraavaksi, mutta onneksi olin juuri järjestellyt ohjejononi ja -kansioni, joten niistä ja järjestyksessä olevasta lankavarastosta oli helppo inspiroitua. Päätinkin siirtyä alaraajoista ylemmäs ja sitä varten kaivelin esiin Florica-valikoimani. Keltainen ja vihreä kirppari-Florica huutelivat haluavansa päästä Bird and Vine Mitts -kämmekkäiksi, joten sillä mentiin. (Edit: tässä vielä linkki projektiin, jossa on kämmekkäiden kirjoneule kaaviot.)


Minä käytin pelkkää kaaviota, en edes tarkistanut, onko ohjesivulla muita merkintöjä laisinkaan. Tein pieniä muutoksia kaavion alkuun ja loppuun, ja koska ranneosa vaikutti aika pitkältä, tein alkuun vain kerroksen nurjaa estämään rullaantumista. Puikkoina käytin 2-millisiä yksivärisissä osissa ja 2,25-millisiä kirjoneuleessa.


Kämmenen puolella on paljon helppoa pikkuruudutusta, joka ei minusta ole sitä kaikkein kauneinta, mutta muutenhan kämmekkäät ovat oikein hurmaavat. Neuloin pitkästä aikaa Floricaa ja ilmeisen rennosti, sillä neulejälki on epätasaista ja kämmekkäät itselleni aivan liian väljät. Niinpä lahjaneulelaatikko sai lisää täytettä siinä missä villalankalaatikkoni keveni vähän reilun 50 gramman verran.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kilttisukat

Sukkahulluttelu jatkui viidennen kierroksen "monsterisukilla" eli speksien mukaan paksusta sukkalangasta neulottavalla, paljon lankaa kuluttavalla mallilla. Jo ennen kierroksen alkua annettiin lupa käyttää keskipaksua (= sport) sukkalankaa, joten vaikka alunperin olin ajatellut jättää monsterisukat kokonaan neulomatta, päätin katsastaa mallin ja päättää vasta sitten, käyttäisinkö ainokaiset kaksi vyyhtiäni Väinämöinen Sportia värissä Antiikki kisasukkiin. For Whom The Bell Tolls vaikuttikin sen verran kivalta palmikkomallilta, että veivasin yhden Väiski-vyyhdin kakulle ja ryhdyin puuhastelemaan 2,25 mm puikolla.


Niinhän siinä kävi, että jouduin purkamaan pitsikäänteen ja sen alla olevan joustimen, sillä pitsi kiristi liikaa hyvin muodostuneiden pohkeideni ympärillä. Vaihdoin 2,75 mm puikkoon, jolla neuloin pitsiosan ja palmikko-osuuden yläosan. Piiloon jäävän joustimen ja loput sukista säären puolivälin alapuolelta tein 2,25 mm puikoilla.


Kisavaatimusten mukainen 14,5 tuuman varsi näytti vallattoman pitkälle, ja pelkäsin langan loppuvan tyystin kesken. Lopulta lankaa jäi yli 16 g ja varsissa olisi saanut olla tuuman verran lisäpituuttakin, sen verran paljon pituutta katoaa sukat jalkaan vetäistessä. Vaan ihan hienothan niistä tuli, ja arvelin poikkeuksellisesti pitää sukat ihan itselläni ainakin sen aikaa, että näen, tuleeko tällaisia polvisukkamittaisia käytettyä.


Saatoin muuten saada jokusen hitaan katseen muutamilta ulkoilijoilta, kun mallailin sukantekelettä keskustan liepeillä olevan lammen pohjukassa majapaikkaansa pitävän patsaan jalkaan vaadittua work in progress -kuvaa varten. Olisipa makoisaa neuloa tuolle alastomalle neitokaiselle rehdit villasukat jalkoja lämmittämään, vaan tuskinpa ne kauaa jaloissa säilyisivät. On tälle leidille taidettu ennenkin yrittää jotain pukinetta laitella, mutta huono on ollut vaatetuksen pysyvyys.

P.S. Lipsahdin taas puolivahingossa kisan kuudennelle kierrokselle. Se ei ollut tavoitteena, ja mielestäni puuhastelin neulontapäivinä hurjasti kaikkea muutakin (sekä nukuin kaikki yöni tyytyväisenä sen sijaan, että olisin harrastanut kellonympärineulontaa), mutta ilmeisesti pitkävartiset sukat aiheuttivat rimakauhua osassa neulojista sen lisäksi, ettei minun ole tarvinnut kilpailla jatkopaikoista kisan nopeimmissa joukkueissa. Omasta mielestäni nämä sukat eivät olleet erityisen vaativat tai suuritöiset, sillä lanka oli muita kisasukkia paksumpaa ja silmukoitakin siten vähemmän kerroksellaan.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Jämälankarakkautta

Kesänodotussukkien jälkeen iski mielihalu tehdä taas yhdet räsymattosukat jämälangoista.


Idea värimaailmaan ja malliin lähti vihreä-oranssi-ruskeasta, tiheästi raidoittuvasta langasta, jonka olin saanut jämäsukkalankavaihdossa. En pidä yhden kerroksen raidoista, joten piti keksiä jokin systeemi, jolla raidoituksen saisi leveämmäksi. Niinpä neuloin yksivärisen sukansuujoustimen jälkeen kierroksen sileitä dominopaloja, ja jatkoin sitten tutulla randomraidoituksella Russian join -lankojenyhdistämistekniikkaa käyttäen.


Sukat on neulottu 1,75 mm puikoilla ja 66 silmukalla ihan tiettyä ihanaista ystävää ajatellen - toivottavasti koko on oikean suuntainen. Monta keränperää ja mininöttöstä sain kulutettua loppuun saakka, mutta sen verran paljon jäi lankoja vielä jäljellekin, että tarvittaessa sukkien kärkikavennukset voi purkaa ja neuloa teriin lisää pituutta. Tykkään itse sekä valitsemastani värimaailmasta että randomraidoituksesta poikkeuksellisen paljon, ja ellei minulla olisi jo valmiiksi aivan liikaa villasukkia, houkutus pitää nämä itsellä voisi kasvaa liian suureksi. Vaan niin kovin nämä ihan tietyn ihmisen nimeä huusivat jo neulontavaiheessa, että toivon sukkien päätyvän juuri hänen käyttöönsä!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kesää odotellessa

Elefanttikirjoneulesukat suistivat minut kokonaan jämälankavaihteelle, niinpä piirtelin aikani ruutupaperille kuvioita anopilta saamastani kirjontakirjasta aikomuksenani hyödyntää niitä jämälankakirjoneulesukissa. Huhtikuun lumi- ja räntäsateita uhmaten päädyin lopulta hyvinkin kesäisiin fiiliksiin.


Lopullinen malli syntyi neuloessa, ja tavoitteena oli saada kulutettua paitsi pienempiä jämälankanöttösiä, myös orvoksi jäänyt kokonainen kerä viininpunaista Katia laine nylonia. 72 silmukalla napakasti neuloen syntyi ihan mukavasti naisten kokoiset sukat, kun tein yksiväriset osat 1,75 mm puikoilla ja lisäsin jalkaterän ulkosyrjiin pienet palmikkokuviot. Hetken aikaa ehdin jo pelätä, ettei viininpunainen riittäisikään, sillä olin tainnut käyttää kerästä pienen osan aikaisemmin, mutta tällä kertaa onni oli puolellani, eikä minun tarvinnut turvautua varasuunnitelmaan eri värisistä kärjistä.

Tykästyin lopulta itse söpöisiin sukkiin, ja sain myös sen verran kehuja muiltakin, että värkkäsin Ravelryn projektisivulleni kaaviot niin kirjoneulekuvioille kuin palmikoillekin. Ehkäpä joskus innostun kirjoittamaan ihan kokonaisen ohjeenkin, vaikka projektisivun muistiinpanojeni perusteella useimmat kyllä pystyvät neulomaan samanlaiset sukat ilmankin.

P.S. Mitä muuten sinä näet isommassa kirjoneulekuviossa? Alunperin tuo kyseinen (ristipisto)kuvio on nimittäin perhonen, mutta valitsemillani väreillä se tuo useimmille mieleen jonkin kukan.

torstai 7. toukokuuta 2015

Kaksi pientä elefanttia

Mitä kiihkeämmin neulon sukkia, sitä enemmän kertyy myös sukkalankajämiä. Kun niille varattu pussi alkoi noin 600 jämälankagramman kohdella pullistella, päätin tarttua toimeen ja tehdä asialle jotain - neulomalla jämälankasukkia, tietysti. Ensihätään valikoin malliksi jo tutun Water for the Elephants ja puikoiksi ne vakiot 1,75 mm ja 2,25 mm.


Pyörittelin hetken erilaisia väriyhdistelmävaihtoehtoja, ja lopulta päädyin ydistämään omenanvihreän Louhittaren Luolan Väinämöisen tummanharmaaseen Roosa Nauhaan sekä kirkkaankeltaisen Opalin 4-säikeisen Katia Laine nylonin grafiitinharmaaseen. Varauduin siihenkin, että joutuisin tekemään toisen sukan vastakkaisilla väreillä, mutta ensimmäisen sukan lopussa varmistui, että langat riittäisivät kahteen samantyyppiseen sukkaan.


Halusin näihinkin elefanttisukkiin kärkeen saman aaltokuvion kuin varren yläosaan, joten jouduin lopulta purkamaan ensimmäisestä sukasta keskiosan kuviosta puolikkaan vinoruudun verran kärjestä, että sain tuon vihreän aaltoraidan sopimaan mukaan. Ja tietysti tein tässäkin parissa saman virheen kuin ensimmäisissä norsusukissani: myös kärjen aaltokuvioiden piti olla peilikuvat (kuten varressa), mutta huolimattomuuksissani luin väärää kaaviota ja huomasin virheen vasta langat pääteltyäni.

Saaja näille sukille on ollut mietittynä jo neulomisprosessin ollessa kesken; toivottavasti muistin saajan jalan kokoluokan edes auttavasti oikein. Harmaata Roosa Nauhaa jäi vielä pikku nöttönen, joten jos sukat ovatkin liian pienet, kärjet voi vielä purkaa ja neuloa muutaman harmaan lisäkerroksen ennen kavennuksia.

P.S. Joku saattoi nähdä tämän postauksen jo viikko sitten, sillä julkaisussa tuli jokin tekninen häiriö pienen ajoitusmokailun vuoksi. Pahoittelut Enkulille, että tekstin poistamisessa ja uudelleen ajoituksessa katosi myös sinun kommenttisi!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Filosofin kävelyretki

On kirjoneulotuttanut pahasti. Ja sukattanut. Olen antanut mielihaluilleni vallan, joten olen neulonut kirjoneulesukkia. Suklaanruskeasta California Salidasta ja turkoosista Hot Socksista syntyivät Philosopher's Walk -sukat esikoisen kokoluokkaa 42 olevia jalkoja ajatellen. Puikot olivat ne perinteiset: 1,75 mm pyörö yksivärisissä ja 2,25 mm pyörö kirjoneuleessa.


Mahtoikohan olla ensimmäinen kerta, kun neuloin kaksiväristä joustinneuletta? Noin muuten nämä ovatkin aika perussukat, tosin siirsin sivuissa olevat kiilakavennukset jalkapohjaan ja muokkasin kantalappuakin mieleisekseni. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt neuloa sukan sivuissa olevat raidatkin rehellisiksi pystyraidoiksi, nyt raidan keskellä kulkeva turkoosien täplien ketju katoaa melkein kokonaan ruskean sekaan. Kuvio on selkeä, mutta yllättävän helposti siinä sekosi, jos ei ollut tarkkana, mihin suuntaan linjat lähtevät milloinkin viettämään, niinpä käytin tovin jos toisenkin purkamalla muutamia kerroksia ja neulomalla ne uudelleen. Lopputulos on kyllä oikein mainio, ja oli hyvä huomata, että yksi 50 gramman kerä riittää mainiosti kontrastiväriksi myös tällaisiin miesten koon sukkiin, joissa on 78 silmukkaa.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Villiviini

Tänä vuonna en poikkeuksellisesti osallistunut savolaiseen Kierot Puikot -retriittiin. Sen sijaan suunnittelin järjestäjien pyynnöstä retriittiläisten iloksi aivan erityisen sukkaohjeen, joka sai nimekseen Villiviini. Kaiman mainiosta blogista kannattaa käydä kurkkaamassa kuvia hänen neulomistaan testisukista.


Sukkien juju on intarsiana neulottava pitsikaistale jalkapöydän ulkosyrjässä. Sukat neulotaan kyllä perinteiseen tapaan varresta varpaisiin ja niissä on ranskalainen kantapää sekä kärjessä nauhakavennus, mutta vain varrensuun joustin ja kärki neulotaan perinteisesti pyöröneuleena, kaikki niiden välillä on pyöröneuleintarsiaa. Mallisukissa päävärin lankana on tummanvihreä Fortissima Socka ja kontrastivärinä Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Omena.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, miten ratkaisin väriosioiden sitomisen toisiinsa pitsikaistaleen siinä reunassa, jossa sitomista ei voi tehdä perinteisesti eri väriset langat toistensa kanssa kietomalla. Kehittelin systeemin ihan itse, mutta tuskinpa se sentään aivan ennennäkemätön ja uniikki on. Tyytyväinen olen myös siihen, miten sain kavennettua pitsikuvion loogisesti ja siististi kärkeä lähestyttäessä.

Ohje on retriittiin osallistuneiden käytössä yksinoikeudella kuuden kuukauden ajan, julkiseen jakoon se tulee maksuttomana tämän vuoden marraskuussa. Ilahduttavasti retriittiläiset ahkeroivatkin kieron sukkaohjeen kanssa, ja valmistumassa on mitä herkullisimpia väriyhdistelmiä! Tähän malliin voi hyvin yhdistää myös kirjavan päävärin, jos pitsiosion neuloo yksivärisellä ja pääväristä selvästi erottuvalla langalla.

P.S. En ole unohtanut projektipussukka-arvontaa. Hajotin vain tyhmyyksissäni saumurini yläsiepparin, enkä ole saanut aikaiseksi hakea Husqvarnan koneita korjaavalta hepulta varaosaa (tarkistin kyllä, että heillä sellainen on). Vakaa aikomukseni on nimittäin ommella loputkin valmiiksi leikatut kassi- ja pussipalat kasaan, ja valita sitten kaikista pussukoista arpavoitot. Vaan eihän sitä voi tehdä, jos ei ole saumuria, sillä minähän en piilosaumoja ompelukoneella ompele...