maanantai 31. elokuuta 2015

Parempi myöhään...

... kuin ei silloinkaan.

Muistaneeko kukaan, että lupasin tässä postauksessa arpoa projektipussukan tai pari kommentoineiden kesken? Nekin, jotka ovat muistaneet, ovat luultavasti luopuneet toivosta, että minä muistaisin. Vaan kyllä se on mielen päällä ollut, minä vain onnistuin rikkomaan saumuristani osan, ja uuden hankkiminen lykkääntyi lykkääntymistään. Lopulta mieheni yllätti minut eräänä päivänä tuomalla asiointireissuillaan ompelukoneliikkeestä hakemansa käytetyn varaosan - täsmälleen oikean! Niinpä pääsin vihdoinkin viimeistelemään keskeneräiset kassi- ja pussukkaompelut, ja siitä innostuneena päätin viedä arvontaprojektinkin loppuun saakka. Mallit ja osin kankaatkin on jo niin nähty, mutta mitäs sitä luopumaan hyviksi havaitsemistaan asioista.


Ensin valmistui kuvan pikkuinen knot bag, jonka päällinen on kirpparilta bongattua, luultavasti Ikean puuvillaa. Vuorikangas on saatu lahjoituksena ja se taitaa olla ihan aitoa retroa ajan patinasta päätellen. Tähän tuli pieni vekki vuoripuolelle kääntöaukon tikkaukseen, joten päätin lahjoittaa pussukan Ravelryn kautta.


Lopuista valmiiksi leikatuista ja osin jo ommelluistakin kassin- ja pussinosista syntyi vielä yksi kauppakassi ja neljä projektipussia. Oranssi-punakukallisissa vuorina on tuota samaa oranssivalkoista retrokukkakangasta, joka on päällipuolena kuvan oikean yläkulman pussukassa. Kolmessa pussukassa vuori on yksivärinen tummanharmaa.

Niin, ja ketäs se arvontakoneisto suosi? Kuvan pienimmän pussukan (keskellä ylhäällä) sai MiunMaun ja sen alapuolella olevan oranssikukkaisen Lotta.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiehkuralapaset

Niitä jämälankakirjoneuleita taas, tällä kertaa Kiehkuralapaset. Mallista käytin tosin vain kämmenselän kakkosversiokaaviota; rannekkeen, kämmenen ja peukalon kiiloineen suunnittelin itse. Lankoina käytin Lorna's Laces Shepherd Sockia värissä Christmas at Downton Abbey sekä luonnonvalkoista Novitan Bambinoa.


Rannekkeen neuloin kaksinkertaiseksi väliaikaisen aloituksen ja sileän neuleen keskellä olevan nurjan kerroksen avulla. Yksivärisen rannekkeen neuloin 1,75 mm puikoilla ja kirjoneuleosuudet 2,25-millisillä.


Peukalokiila on pari silmukkaa kämmenen puolella ja siinä on jonkinlainen kiehkurakuvio toisella puolella, sisäpuolella on vinoruudukkoa. Kämmeneen halusin tuollaista vähän vahvistettua vinoruudukkoa.


On se kumma, että sellainen löysäilijä kuin minä pystyy neulomaan kirjoneuleesta varsin napakkaa, niinpä näistä lapasista tuli todella naftin kokoiset. Lankavalinnatkaan eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset, yksivärinen pohjaväri olisi tehnyt paremmin oikeutta kiehkuroille, nyt kokonaisilme on aika levoton. No, eiköhän nämäkin lapaset jollekulle kelpaa, minun kannaltani oleellisinta oli, että Bambino kului muutamaa metriä vaille loppuun ja Shepherd Sockiakin jäi enää kohtuullisen pieni jämä. Yhteensä lankoja kului inasen vajaa 70 g.

lauantai 22. elokuuta 2015

Kaikuja Karjalasta

Olen jäänyt totaalisesti kirjoneuleen pauloihin, mitään muuta ei huvittaisi neuloa. Kirjoneuleviehtymys yhdistettynä haluun kuluttaa jämälankoja tuotti tällä kertaa sukat, jotka kuvioidensa ja värivalintojensa puolesta tuovat mieleen karjalaismummot, ainakin minulle.


Tästä piti oikeastaan tulla pitkästä aikaa uusi sukkaohje, sillä tavoitteenani oli suunnitella mahdollisimman pienellä silmukkaluvulla jaollinen kuvio, jotta eri kokoihin sarjoittaminen onnistuisi. Sukkien kuviot ovatkin leveydeltään vain neljä silmukkaa, ja omat sukkani neuloin 72 silmukalla. Alkuperäinen ajatus oli, että sukansuun joustin ja kärki olisivat olleen ns. pääväriä (tässä vihreä), mutta tällä kertaa lankojen rajallinen määrä saneli kuvan mukaisen värityksen. Hieman sain jopa jännittää, riittääkö okrankeltainen loppuun saakka, eikä ruskeaa ja vihreäkään kovin montaa grammaa yli jäänyt. Lankoina näissä on siis käytetty suklaanruskeaa California Salidaa, okrankeltaista Hot Socksia, luonnonvalkoista Roosa Nauha -sukkalankaa ja vihreää Austermann Stepiä.

Miksi sitten luovuin ajatuksesta tehdä karjalaissukista ohjeen? Syy on yksinkertainen: ei huvita, ei motivoi. Neulomisinnostukseni on muutenkin laantunut hälyttävän vähiin, ja ohjeen kirjoittaminen on jo ajatuksena tuskaisen työläs. Voi olla, että minun suunnittelu-urani on toistaiseksi paketissa, ja jatkossa keskityn ähräämään ja tuhraamaan vain omaksi ilokseni. Mutta mistäs sitä tietää, jos innostus joskus vielä palaa; tällä hetkellä vain tuntuu paremmalle antaa olla.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Harhapoluilla

Tämän vuoden Tour-de-Sock on jo päättynyt, mutta minä sain viimeisen etapin sukat valmiiksi vasta hiljattain. Tai ehkä on parempi puhua kuudennen etapin inspiroimista sukista, sillä omaa versiotani tuskin tunnistaa alkuperäiseksi, sen verran harhauduin reitiltä piirtelemällä omia kuvioita ja tekemällä muitakin muutoksia malliin. Alkuperäinen mallihan oli Nordic Stripes, jonka kirjoneulekuviot eivät oikein innostaneet ja jälkikäteen tehty kantapääkin tökki vastaan. Ankaran tuhertelun ja sukkalankajämien penkomisen sekä satunnaisten neulontasessioiden jälkeen sain kuitenkin valmiiksi omanlaiseni kirjoneuleraitasukat.


Kyllä, olen tylsä ja ennalta-arvattava erityisesti värivalintojeni suhteen. Tummin, hieman kirjava lanka on Cascade Heritage Paintsia värissä Indian Summer, siis samaa, jota käytin toisena lankana Tourin kakkosetapin toisessa silmäsukkaparissa. Luonnonvalkoinen on Roosa Nauha -sukkalankaa, vihreänkirjava Kirjo-Pirkkaa ja yksiväriset vihreät Katia Laine Nylonia (varren kapeat raidat) ja Lanitium ex Machinan Basic Sockia värissä Radioactive Swamp (terän leveät raidat). Yksiväriset osuudet neuloin 1,75 mm puikoilla ja kirjoneuleraidat 2,25-millisillä, kuten lähes aina.



Sukat on neulottu varresta varpaisiin, niissä on vahvistettu kantalappu ja pyöreä käännös, kiilakavennukset on piilotettu jalkapohjaan, jottei näkyville jäävä kirjoneulekuvio sotkeennu suotta. Kärjessä on tavallinen nauhakavennus.

Itsekkäästi totean, että näistä tuli kyllä paljon kauniimmat kuin alkuperäinen malli. Ja itselleni toki liian isot, kuinkas muuten, joten lipaston lahjoitussukkalaatikko sai taas kerran lisää täytettä. Eikä kai tarvitsisi ääneen sanoakaan itsestäänselvyyttä, mutta sanon kuitenkin: kyllä jämälankakirjoneuleraitasukkien neulominen soittelee sulosointuja sieluni näppäimillä! Miksi siis tehdä muuta, kun voi neuloa kirjoneuleasusteita...


perjantai 7. elokuuta 2015

Erlends, otot 1 ja 2

Kun neulomistahti on hidastunut melkein satunnaiseksi puuhasteluksi, tahtoo vähienkin valmistuneiden neulomusten bloggaaminen unohtua. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai mitä. Esiteltäköön tässä siis kahdet paksut kirjoneulelapaset, joissa molemmissa on samat langat (rusehtavan oranssi paksu Pirkkalanka ja harmaa Lauri) sekä pohjana sama Erlends Mitten -malli.


Malli koki käsittelyssäni tietysti muutamia muutoksia, lisäsin muun muassa latvialaiset kierreraidat ja vähän muitakin mausteita ranteeseen. Ensimmäiset lapaset neuloin jossain kummassa mielenhäiriössä peräti 4 mm puikoilla, ja niistä tuli omaan makuuni turhan löperöt. Virheitäkin onnistuin upottamaan mukaan omiksi ja muiden tarpeiksi, ja peukalot ovat suhteettoman väljät. Onneksi lasten teini-ikäinen serkkupoika kelpuutti nämä ensi talveksi itselleen käyttöön, joten ihan turhaa työtä ei tullut tehtyä.



Toisen parin neuloin 3,5 mm puikoilla ja korjasin kaikki ensimmäisessä parissa häirinneet asiat, joten tästä kakkosparista tuli ihan kelvollinen. Mikä parasta, molemmat langat kuluivat siihen pisteeseen, että saatoin neuloa loput jämät vaakapeittotilkkuihin. Eikä kuluneen heinäkuun aikana tuntunut yhtään tyhmälle neuloa paksuja villalapasia, sen verran vilpoisia kelejä oli välillä tarjolla. Ei sillä, että se olisi minua mainittavammin haitannut, minulle kyllä kelpaa keli kuin keli, säädän vain aktiviteettini kulloisellekin kelille sopivaksi. Ja aina on sopiva ilma neuloa, jos ei muuten niin sisällä lämpimässä (tai vaihtoehtoisesti sisällä viileässä).