sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Isältä tyttärelle

Isältä jäi toista kiloa ryijylankoja hänen ompelemistaan neljästä ryijystä: Valon varjo, Syysaamu, Vuokot ja Viimeinen lämmin. Näistä kaksi viimeistä on meidän kotimme seinällä, ensimmäinen äidilläni ja toinen sisarellani. Jo kesällä ryijylankapussin mökin aitasta löytäessäni päätin, että tekisin langoista isäni kuoltua jonkinlaisena surutyönä mökille peiton muistoksi. Koska eri värisiä lankoja oli todella paljon ja hyvin erilaisia määriä, päätin käyttää peittoon myös joskus aikoja sitten kirpputorilta löytämääni luonnonruskeaa villalankaa. Hetken jos toisenkin sopivaa mallia mietittyäni päätin tehdä ryijylangoilla mahdollisimman yksivärisiä neliöitä, jotka reunustaisin tummanruskealla.


Päädyin neulomaan palat 3 mm puikolla: aloitin 3 silmukalla ja lisäsin jokaisella kerroksella yhden silmukan keskellä kerrosta, kunnes silmukoita oli 60. Sen jälkeen poimin kahdelta muulta sivulta tarvittavat silmukat ja neuloin ruskean reunuksen aina oikein -pyöröneuleena. Kulmissa lisäsin joka toisella kerroksella kaksi silmukkaa. Kerroksia reunukseen tuli 8 ennen päättelyä.


Tummanruskeaa lankaa oli käytössä noin 500 g, ja sen määrä osoittautui peiton kokoa rajoittavaksi tekijäksi. Hyvä niin, sillä ryijylankojakin riitti täsmälleen 40 palaan niin, ettei yhtään palaa tarvinnut tehdä kaksivärisenä. Lopulta tummanruskea lanka kului niin tarkalle, että ainokaista kiintein silmukoin virkattua reunuskerrosta tehdessäni jouduin liittämään Russian joinilla kaikki vähänkin pidemmän langanpätkät, joita oli jäänyt yli palojen liittämisestä. Liittämisen tein ommellen, ja saumoista tulikin varsin huomaamattomat, kun palojen viimeiset kerrokset ennen päättelyä olivat nurjaa.

En ole noin keskimäärin mikään suuri palapeittojen ystävä, mutta tästä peitosta tuli kyllä kerrassaan ihana. Paloja neuloessani muistelin paljon isääni, ja itse neulominen oli väsyneelle mielelle terapeuttisen yksinkertaista ja palkitsevaa. Värimaailma on juuri niin minua kuin vain voi olla, jätinhän suoralta kädeltä peitosta pois kaikki siniset ja valkoiset. Pelkäsin peiton jäävän kooltaan turhan pieneksi, mutta kyllä tuo kokoluokka 105 cm x 170 cm on kuitenkin ihan kohtuullinen sohvallekäpertymispeitoksi. Nyt voin kääriytyä halutessani peittoon kuin isän lämpimään syliin konsanaan ja muistella kiitollisena niitä lähes 40 vuotta, jotka sain jakaa isäni kanssa.


torstai 17. joulukuuta 2015

Kraut omin maustein

Neuloinhan minä sukat myös sille toiselle työkaverille, joka jäi ensimmäisestä työpaikan taukohuoneen neuleidenjakosessiosta paitsi. Langoiksi valikoitui kaikenlaisia ihanuuksia kuten Lanitium ex Machinan ja Kraft Hand-Dyedin käsinvärjättyjä sukkalankoja. Päätin aloittaa sukat joidenkin omien kirjoneulesuunnitelmien perusteella ja jatkaa sitten sopivalla valmismallilla loppuun.


Aloitin 66 silmukalla ja 1,75 mm puikoilla, tein kaksinkertaisen pykäreunan ja siirryin sen jälkeen 2,25-millisiin puikkoihin ja kirjoneuleeseen. Kun kirjoneulomukset oli tehty, etsiskelin Ravelrysta Kraut-sukkamallin, joka sai luvan kelvata jatkoksi. Ihan orjallisesti en ohjetta tosin noudattanut, mutta noin pääpiirteissään kyllä.


Sukkien saajalla on varsin siro koon 35-36 jalka, joten jouduin luottamaan yksinomaan mittanauhaan sopivaa terän pituutta arpoessa. Aika napakat sukista taisi tulla, mutta paljaaseen jalkaanhan ne on tarkoitettu vedettäviksi, ja käytössähän ne vähän venähtävät.

Enkä sano enää mitään näistä onnettoman pimeistä kuvista. Muuta kuin että äh ja plääh.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Sairaan nopeet sukat

Kun asuu samassa taloudessa sekä ala- että yläkouluikäisen kanssa, saa takuuvarmasti rautaisannoksen nuorisokielenkäyttöä suoraan kotisohvalle tarjoiltuna. Niinpä opin, että liekkikuvioita kutsutaan täkäläisen nuorison keskuudessa termillä sairaan nopeet. Minä siis neuloin sairaan nopeet sukat veljelleni äidiltä haalimistani Nalle-jämistä.


Olisivathan nämä sukat olleet myös nopeat neuloa, ellei olisi tullut mutkia matkaan. Aloitin suunnitelmien mukaisesti kaurapuurobeigellä värillä, 66 silmukalla ja 2,25 mm puikoilla varrensuusta vain todetakseni ensimmäisen sukan kärkeä lähestyttäessä, ettei vaalea lanka tulisi riittämään toiseen sukkaan. Niinpä purin joustimen ja neuloin sen viininpunaisella toiseen suuntaan. Sama systeemi piti tietysti toistaa toiseenkin sukkaan, tosin purkamisoperaatiota ei tarvinnut tehdä, aloitin vain vaalean osan väliaikaisella aloituksella ja neuloin siitä joustimen lopuksi toiseen suuntaan. Ihan vain siksi, että sain sukista kaikin puolin symmetriset.

Sitten loppui musta lanka kesken; sitä onneksi löytyi Ravelry-neulojatoverilta, vaan postilakon vuoksi lanka teki matkaansa luokseni reilun viikon. Lopulta lanka kuitenkin löysi tiensä perille ja minä sain sukat neulottua loppuun. Lankoja kului kokoluokan 42-23 sukkiin vähän reilut 100 g.

Liekkikuvio on jostain Novitan vanhasta mallista, värien asetteluidean nappasin suomalaisen Ravelry-neulojan sukkaprojektista. Harmittamaan jäi vain se, että sukat olisivat olleet niin paljon hienommat, jos joustimetkin olisivat olleet vaaleat niin kuin oli alunperin tarkoitus. No, jämälangoilla toimiessa on omat rajoituksensa, enkäpä usko veljeni edes ymmärtävän moisen yksityiskohdan päälle. Hänen kannaltaan oleellisinta taitaa olla, että hänellä on nyt sukat, joissa on enemmän sukkaa kuin reikää...

perjantai 4. joulukuuta 2015

Taas se pöllöili

Viime lauantaina tuli tilanne, että piti nopeasti keksiä jotain uutta neulottavaa varastolangoista. Niinpä nappasin projektipussukkaan harmaan merinosilkkisen Katri-jämän ja kerän luonnonvalkoista TeeTee Helmiä, tutun Night Owl Mittens -ohjeen sekä 1,75- js 2,25-milliset pyöröpuikot. Neuloin kirjaimellisesti kilpaa kuoleman kanssa isäni viimeisen vuoteen vierellä ja hävisin: isä kuoli, kun ensimmäinen lapanen oli peukaloa vaille valmis. Ehdin näyttää pöllökuvion isälle, mutta en tiedä, näkikö hän sitä enää. Minä neuloin lapasparin loppuun hissun kissun viikon varrella.


Semmoisethan niistä tuli, melkein samanlaiset kuin ensimmäisistä, jotka neuloin esikoiselleni ja jotka varastettiin koulussa tunnin aikana takin hihasta (tai mikäli lapaset olivat tipahtaneet hihasta lattialle, ne olivat kelvanneet siitä jonkun ohikulkijan matkaan). Valkoista lankaa kului 37 g ja harmaata 23 g, joten molempia jäi vielä reilut jämät jäljelle. Pahoittelen taas heikkoa kuvanlaatua, siitä on näköjään tulossa pimeän vuodenajan vakionormi, kun en jaksa täsmätä kuvaamista viikonloppuihin, jolloin olisin kotona vähiten hämärään vuorokaudenaikaan. Lapasiakaan en jaksanut kastella ja kuositella, päätin puikkotuoreen kirjoneulejäljen kelpaavan ainakin pikakuvausta varten.

Vaikka näihin lapasiin liittyykin merkittävä henkilökohtainen muisto, lähtevät nämä silti todennäköisesti Joulupuu-keräykseen. Luulenpa, että tulen muistamaan isän viimeisen viikonlopun ilman yhteisistä tunneista muistuttavia lapasiakin, ja toisaalta haluan muistaa hänet mieluummin sellaisena kuin hän oli vielä ollessaan voimissaan kuin sairauden runtelemana, hauraana ja matkaansa jo väsyneenä. Rakkauteni käsitöihin on isäni perintöä, ja sen tuottamaa iloa haluan jakaa mahdollisimman laajalle.