lauantai 23. huhtikuuta 2016

Turvaa lonkeroista

On se jo niin nähty: olen helppo saalis hyväntekeväisyyskäsitöihin haastaville. Tällä kertaa innostuin, kun neulojatoveri kyseli innokkaita Turvalonkeroiden virkkaajia. Vaikea oli olla innostumatta, kun keräys kohdistui omaan lähisairaalaan ja vapaaehtoinen kuriirikin oli jo valmiina. Hetken aikaa olin ymmälläni lankavarastoni äärellä, Turvalonkeroihin kun sopii parhaiten sileät kasvikuitulangat ja minulla puuvilla- ja bambulankajämiä oli jäljellä enää 47 g. Vaan mielikuvitusta venyttämällä ja osan langoista kaksinkertaisena virkkaamalla sain aikaan pienen vihreän lonkeroisen:


Tämän ensimmäiseni virkkasin pitkälti ohjeen mukaan 3 mm koukulla (silmät ohuemmista langoista 2 mm koukulla) ja sain lankoja kulumaan 20 g. Aika monta vihreää puuvilla- tai puuvilla-bambusekoitenöttöstä sainkin kulutettua loppuun ihan viimeiseen metriin ja hyvä niin.

Lonkerovirkkuu jatkui savolaisessa neuleretriitissä, jonka tunnelmapaloja voi käydä ihastelemassa esimerkiksi tuolla ja tuolla. Ensimmäisen linkin takaa löytyy myös retriittiläisten yhteinen mustekalaparvi, joista minun tekemiäni on tässä esitellyn lisäksi toinen vihreä sekä pitkälonkeroisempi tummanpunainen. Ne virkkasin lahjoituslangoista, enkä tullut ottaneeksi tekeleistäni omia kuvia ollenkaan.

Retriitistä puheenollen: olihan taas kertakaikkisen hauska viikonloppu! Tänä vuonna mukana oli paljon uusia neulojatuttavuuksia, mikä oli yksinomaan hieno juttu. Retriittitunnelma vei taas kerran mukanaan siinä määrin, että neulominen jäi vähemmälle (parin turvalonkerovirkkuun lisäksi neuloin viikonlopun aikana vain muutaman kerroksen kirjoneulesukkaa sekä muutaman vaakapeittotilkun lahjoituslangoista), mutta kukapa nyt neuleretriittiin neulomaan (tahi nukkumaan) menisikään...


Koska tänä vuonna nimi-/tunnistelaput olivat kaulaan ripustettavaa mallia, ompelin kaapin kätköistä kaivelluista tarvikkeista itselleni omaan värimaailmaani sopivan avainkaulanauhan, jonka pituutta voi säätää. Tästä taitaakin tulla Wirallinen retriittinauha, sillä töissä roikotan avaimiani mieluummin vähemmän roiskeita imevästä materiaalista tehdyssä mainosnauhassa.

Saatoin minä retriitissä myös lähes tuplata lankavarastoni:


Ihan rahan kanssa ostin viisi vyyhtiä Kraft Hand-Dyedin BFL Sockia, kolme harmaata (Black Mamba, Scorzonera ja Phantom) sekä kaksi tummanruskeaa (Trial&Error-versioita väristä Robusta, joka on näitä minun uniikkivyyhtejäni hieman enemmän keltaiseen taittava tummanruskea). Pinkin Handun perussukkalangan ja ruskea-vihreä-oranssiraidallisen Stepin vaihdoin neulomuksiin, vihreäkirjavat sukkalangat nappasin lahjoituspöydästä.

Hyvä on nyt neuloja neuloa sydämensä kyllyydestä kauniista laatulangoista.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kollegiaalinen tervehdys

Tänään, tällä kellonlyömällä kollegani palaa töihin viimeiseltä kolmen kuukauden vuorotteluvapaapätkältään. Minä olen häntä sijaistanut ja siinä sivussa järjestellyt hänen työhuonettaan joiltain osin uuteen uskoon. Töihinpaluun ja lähes sotilaallisen järjestelmällisyyden shokkia lievittääkseni neuloin kollegalleni yllätyslahjan, jonka jätin hänen huoneeseensa kiitosten ja "Tervetuloa takaisin töihin!" -kortin kera.


Neulottava asuste oli helppo valita, olihan kollegani taannoin ihaillut käyttämääni ruskea-turkoosia Leftie-huivia. Utelin häneltä hänen lempiväriään, ja vastaukseksi tuli violetti. Violetti, hyvänen aika! Ei sellaista väriä löydy koskaan lankavarastostani! Ei auttanut muuta kuin huhuilla, josko jollakulla neulojatoverilla olisi joutilasta violettia lankaa myytäväksi asti - onneksi pääsin tekemään kaupat syvänvioletista Wollmeise Twinistä värissä Ballerina WD (väri on todellisuudessa punertavampi kuin kuvassa; violetti on turkasen vaikea väri kuvata totuudenmukaisesti). Seuraavaksi piti metsästää raitaväri(t). Hopeanharmaa oli ykkössijalla, ja jälleen kerran kanssaneulojat pelastivat minut lähettämällä jämänöttösiään vaaleanharmaista luksuslangoistaan (Kraftin MerinoSilk Sockia värissä Phantom, Louhittaren Luolan Tuulen tytärtä värissä Hopea ja Handun jotakin spesiaalia kimalteella ja pienillä punertavilla täplillä).



Oman löysistelyni tuntien valitsin puikkokooksi 2,5 mm ja koska hullulla on hullun tuuri, violetti riitti tasan 29 raitaan, jäljelle jäi alle kahden metrin pätkä, jonka raaskin laittaa suoraan neulatyynyn täytteeksi. Harmaita jäi vielä pikkunöttöset, mutta sen väriset langat eivät minua jämäpussukassa häiritse toisin kuin epämukavuusalueellani vahvasti oleva violetti olisi tehnyt. Painoa huiville tuli 186 g, josta harmaita lankoja 33 g.

Voi miten kutkuttavaa onkaan antaa käsintehtyjä yllätyslahjoja! Paljon parempaa kuin itselle neulominen, ehdottomasti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kunhan nyt jotain äkkiä

Lohikäärmesukkien jälkeen teki mieli päästä eroon yksisäikeisestä Jawoll Magic -jämästä mahdollisimman pian. Jatkoin samoilla langoilla ja piirtelin pikaisesti jonkinlaisen kirjoneulekuvion, joka sai luvan kelvata koko sukan matkalle.


Semmoisethan niistä tuli, 70 silmukalla neuloin ja laiskana tein taas joustimet, kantapäät ja kärjet yksivärisinä ja kiilan jalkapohjaan. Mustanharmaata Kraftin sukkalankaa ei jäänyt kuin ihan pieni nöttönen (kulutus koon 38 sukkiin 45 g), Jawollia sen sijaan reilusti toistakymmentä grammaa (kulutus vaivaiset 28 g). Jämän neuloin muutamien muiden satunnaisten sukkalankajämien kanssa vaakapeittotilkuksi, jotta pääsin langasta kokonaan eroon. Tällä kertaa en täsmäillyt värejä, sellaiset tuli kuin kerästä lankaa juoksi.


Tässä vielä tuo kirjoneulekaavio, jos joku haluaa sitä hyödyntää jossakin projektissaan. Helppo kuin mikä, pisin langanjuoksu on kolmen silmukan yli, eli sitoa ei tarvitse.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Miniapupupu

Seijasisko haastoi minut tekemään turvalelun Oulun Heikinharjun pakolaiskeskukseen toimitettavaksi. Tartuin haasteeseen vähän epäröiden, sillä lankavarastoni alkaa olla aika niukka, eikä se sisällä enää kovinkaan paljon ylimääräistä lankaa. En toisaalta halunnut ostaakaan lisää lankaa, haluanhan edelleen kokeilla, miten pienellä lankavarastolla oikeasti pärjään. Aika nopeasti kuitenkin sain idean fingering-jämistä neulotusta minikokoisesta Apupupusta, ja sitä piti lähteä kokeilemaan.


Minun pikkupupuseni on neulottu kokonaan pyörönä, täysin saumattomasti. Aloitin jaloista samaan tapaan kuin kärjestä aloitettavat sukat ja päälaen sekä kädet (etukäpälät?) silmukoin kiinni. Puikkokoko oli oman löysän käsialani mukaillen 1,75 mm. Vähän muotopuoli tästä veijarista tuli, mutta se toivottavasi lisää vain persoonallisuutta. Pituutta pupusella on noin 25 cm ja jämälankoja kului noin 26 g. Punaisen ja vadelmanpunaisen jämän sain kulumaan viimeiseen metriin asti, muita lankoja jäi vielä pienet nöttöset.

Eihän tämä mikään sylihalittava ole, mutta pieneen käteen sopiva pehmokaveri kumminkin: toivottavasti se tuo jollekin lapselle iloa ja lohtua haasteellisessa elämäntilanteessa. Minä olen tyytyväinen siitä, että sain pitkästä aikaa tehtyä jotain hyväntekeväisyyteen ja samalla kokeiltua tätä pupumallia saumattomana. Aikamoista näpertämistähän se oli näin pienessä koossa, mutta lopputulos on ihan mainio.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Dragon Lore eli oodi Counter Strikelle

... tai ehkä sittenkin vain kirjoneuleella toteutetut lohikäärmesukat. En vain voinut teini-ikäisen CS:GO-fanaatikon äitinä olla nimeämättä sukkia lohikäärmeaiheisen tarkkuuskivääriskinin mukaan. Alkuperäinen (maksullinen) Lohikäärmeet-Dragons -sukkamalli on suomalaista suunnittelutyötä, joten tavoistani poiketen innostuin pitkästä aikaa käyttämään rahaa neulemallin hankintaan, sainhan vision sopivasta varastolankayhdistelmästä heti mallin löydettyäni. Langoiksi valikoituivat itseoikeutetusti mustanharmaa Kraft Hand-Dyedin BFL Sock värissä Black Mamba sekä viime kesänä juuri kirjoneulesukkia varten hankittu Lang Yarnsin liukuvärinen Jawoll Magic. 


Mallin juju on sukan ympäri kiertävä lohikäärme. Ohjeessa, joka on joiltain osin hieman kotikutoisen oloinen, on erinomaisen pätevät kaaviot molempiin sukkiin. Arvostan paitsi sitä, että vasen ja oikea sukka ovat toistensa peilikuvat, myös sitä, että malliin on hienosti piilotettu pohjekavennukset. Kaavioiden lisäksi en juuri muuten ohjetta lukenutkaan, vaan tein joustimen, kantapään ja kärjen oman mieleni mukaan.


Alkuperäisessä mallissa kiilakavennukset oli tehty molemmissa sivuissa, minä siirsin pin stripe -kiilan jalkapohjan puolelle, kuten niin usein kirjoneulesukissa teen. Neulomalla sukat tyypilliseen tapaani kirjoneuleen osalta 2,25 mm puikoilla enempiä kiristelemättä sain aikaiseksi melko reilun kokoiset sukat (ehkäpä kokoluokkaa 39-40). Harmaanmustaa kului melko tarkkaan puoli vyyhdillistä eli noin 50 g, kirjavaa lankaa noin 65 g. Kirjavan langan värejä täsmäsin juuri sen verran, että varmistin, ettei pohjaväri vahingossakaan liu'u molemmissa sukissa samalla tavalla.

Hienot sukat, mutta näiden myötä muistan toivottavasti lopun elämääni pari neulomiseen liittyvää totuutta: En pidä yksisäikeisten lankojen neulomisesta, en sitten yhtään. Toisekseen mallit, joissa on sekä pitkiä lankajuoksuja että toistumaton kuvio, eivät ole erityisen rentouttavaa neulottavaa. Jatkossa taidan pitäytyä tylsänhelpoissa toistuvissa kirjoneulemallikuvioissa sekä nelisäikeisissä, tiukkakierteisissä sukkalangoissa, olkoon yksisäikeisissä sukkalangoissa miten hienoja liukuvärjäyksiä hyvänsä.