maanantai 29. elokuuta 2011

Sinisiä sytomyssyjä


Näille pipopostauksille ei taida tulla loppua lainkaan. Tällä kertaa esittelyssä sinisiä päähineitä.



Kerä tuntematonta, pehmoista lankaa ja 3 mm puikot, lopputuloksena päälaelta aloitettu ja 120 silmukkaan asti lisätty pipo 3 o, 2 n -joustinneuletta. Päätin kertalinttuulla neuloa koko kerän loppuun saakka, ettei jäljelle jäisi hankalia jämiä, joten piposta tuli reilusti käännettävä tai oikein reilusti pitkänä pidettävä. Yllättävän kiva siitä tuli, vaikka lanka näytti kerällä omaan makuuni aika vastenmieliseltä. Jätin lisäyskohtiin tarkoituksella pienet reijät, jälkikäteen ajateltuna kiertäen lisääminen olisi ehkä ollut viisaampi valinta.



Lahjoituksena olin saanut myös vajaan kerän Schachenmayr nomottan Denim-lankaa, josta pelkäsin, ettei se aivan riittäisi kokonaiseen myssyyn. Niinpä neuloin aloitusresorin Novitan Luxus Cottonin jämästä 100 silmukalla ja 3,5 mm puikolla. Mallineuleen idean nappasin jostain Suuren Käsityölehden poikien sliparista, muokkasin vain silmukkamäärät sopimaan omaan tarkoitukseeni. Lopputulos ei todellakaan vastannut odotuksia, vaan minusta pipo muistuttaa vaarin kalsareita. Ehkäpä sille kuitenkin ajan kanssa käyttäjä löytyy siitä huolimatta.



Kolmas sininen on The Cotton Gardenin Violaa. Malli on Aatos 2,5 mm ja 3 mm puikoilla sekä 110 silmukalla neulottuna. Aloitusresorista tein matalamman, muuten taisin seurata melko orjallisesti ohjeita. Lankaa kului vaivaiset 35 g, joten Violaa jäi vielä pariin samankokoiseen hattuun.

torstai 25. elokuuta 2011

Pehmopipoja


Yritykseni neuloa kaikki sytomyssylangat loppuun taitaa olla tuhoon tuomittu, sillä aina kun luulen pääseväni loppusuoralle, saan uuden lahjoituserän lankaa. Niinpä kestohatutus jatkuu ja jatkuu.



Tämä Vaahtopääksi nimeämäni hattu on The Bubble Hat (Rav-linkki ilmaisohjeeseen), samainen, jonka jo taannoin neuloin norjankielisestä ohjeesta kaksivärisenä. Tällä kertaa lankana oli Hjertegarnin Ribboo (puolet bambua, puolet soijaa), silmukoita 104 ja puikossa mittaa 3,5 mm. Lopputulos on ihastuttavan pehmeä, pidän myös kovasti kauniin kolmiulotteisesta mallineuleesta. Lankaa kului hiukan toista kerää, alle 60 g kuitenkin.



Tuntematon hennon vaaleanpunainen pehmolanka lähti neuloutumaan yhdeksi versioksi Tähdellisestä. Kovin tuli hatusta syvä, mutta onneksi tein reunasta rullaantuvan, joten sitä voi melko helposti kääriä matalammaksikin. Toisaalta hattu mahtuu mallipäätä suurempaankin, jolloin syvyys ei ole suhteessa aivan niin suuri. Ei tämä nyt mahdu omalle suosikkilistalleni, mutta tulipahan tehtyä; ainakin tämäkin pipo on varsin pehmoinen herkkää ihoa vasten.



Kahdesta ensin esitellystä jäi sopivasti lankaa kaksiväriseen Vaahtopäähän. Hullulla on hullun tuuri, joten langat riittivät juuri ja juuri, mitään ei jäänyt yli. Yllättävän kaunis kaksivärisenäkin. Tällaisia voisi harkita tekevänsä villaisina pienille ja vähän isommillekin tytöille lahjoiksi.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Parit perussukat


Olen näemmä unohtanut raportoida kahdet alkukesästä valmistuneet sukat. Ilmeisesti olen odottanut sukkapostaukseen lisää täytettä, mutta kesällä on neulotuttanut vallan muuta kuin sukkia. Tähän väliin sukkapostaus lienee ihan tervetullut, ettei blogi muutu vallan kokonaan sytomyssyilyksi. Pipoja on nimittäin luvassa edelleen lisää.



Nämä sukat on aloitettu muistaakseni toukokuussa, lankana naapurilta saatu, osittain purettu ruskea Seiskaveikka ja tuntematon oranssi villasekoitteelta vaikuttava lanka. Puikkokoko minun käsialalleni sopiva 3 mm ja silmukoita 56. Muistan tarjonneeni näitä alunperin kälylleni hänen kysyessään, voisinko neuloa pikaisella aikataululla eläköitymissukat hänen pomolleen. Väri ei kelvannut, joten siihen tarkoitukseen tein toiset sukat, mutta minne ihmeeseen nämä joutuivat? Luulenpa lähettäneeni ne lopulta Ilmastosukkatempaukseen, mutta varmaa muistikuvaa siitä ei ole. Ainakaan sukat eivät ole enää minun hallussani. Ilmastosukkia muuten kerätään edelleen!



Ruskea-keltaiset sukat muistan ainakin lähettäneeni Ilmastosukkatempaukseen, vaikka alunperin ajattelin säästellä niitä Sivarisukiksi. Nämä sukat taitavat olla spekseiltään melko tarkkaan edellisen kaltaiset, vaaleankeltainen lanka on Gjestal Jannen jämiä ja tummempi jälleen jotakin mysteerilankaa, joka näppituntumalta sisälsi kyllä villaakin. Nämä sukat olivat yksi KYH-töistäni, tosin juuri nämä olivat niitä viimeisinä valmistuneita, kun ei villan neulominen kesähelteillä houkuttanut yhtään.


Syksyä kohti kuljetaan ja perinteisesti syys-lokakuu on pyhitetty Sukkasadolle. Tänä vuonna Sukkasadolla on uusi emäntä ja ilmoittautumaankin ehtii vielä 28. päivään saakka. Itselläni on pyhä tavoite ottaa edellisvuosia rennommin, keskittyä muutamiin vähän isotöisempiin sukkapareihin ja neuloskella siinä sivussa ihan jotain muutakin. Saa nähdä, miten onnistuu, yleensä nämä tempaukset saavat minut paahtamaan yhtä ja samaa laput silmillä...

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Sytomyssypäivitys: joustinneulekokeiluja


Loppukesää kohti sytomyssyinto alkoi pikkuhiljaa osoittaa laantumisen merkkejä. Samalla taisi karata muukin ylenpalttinen käsityövouhotus, joten syksyä kohti blogipostaukset saattavat harveta tai ainakin päivitykset sisältävät vähemmän valmiita projekteja. Tässä kuitenkin vielä heinäkuun lopun myssysatoa.



Ensin oli Saroyanista jäänyt vajaa kerä ruskeaa Tennesseetä, josta neuloin piehehkön Nottingham-pipon 3,5 mm puikolla ja 99 silmukalla, lankaa kului hiukan alle 50 g. Siitä ne pikkupalmikkoideat sitten lähtivät.



Tämän pipon lanka on Ullan kansikuvaäänestyspalkintona saatua BC Garn Allinoa neulottuna 3 mm puikolla ja muistaakseni 120 silmukalla. Malli on oma, perusjoustinneulepipo maustettuna pienellä "twistillä", ja oikeastaan Claudian innoittama. Arvelisin mallin sopivan niin naisille kuin miehillekin, kokonsakin puolesta mahtunee monenkokoiseen päähän. Lankaa kului reilusti vajaa kerä.



Toinenkin Allino neuloutui 3 mm puikolla joustinneulepipoksi, jossa on alussa pieniä palmikonkiertoja. Neutraali malli tämäkin, silmukkamäärä muistaakseni sama kuin tummansinisessä pipossa. Mukavan tuntuinen tämä puolet puuvillaa ja puolet pellavaa sisältävä lanka, vaikka täysin siistiä neulejälkeä en siitä saanutkaan.



Loput lilasta Novitan vuosikerta-Alabamasta käytin tähän pipoon, joka on vain yksi variaatio tummansinisestä piposta. Tein pidemmän joustinneuleosuuden alkuun ja korvasin yläosan joustinneuleen sileällä, lopputulos oli ihan eri tyyppinen kuin alkuperäisversiossa. Päälakikavennuksetkin ovat toki erilaiset eivätkä ne ihan perinteisimmät, vaan hieman huomaamattomammat. Lanka ei riittänyt aivan loppuun saakka, mutta päätin vain vetää langanpään loppujen silmukoiden läpi ja kiristää huolella. Vähän jäi pipo päältä pussittamaan, mutta sehän on vain pikantti yksityiskohta, jos minulta myöhemmin kysytään...



Lopun ruskean Tennesseen kulutin vielä yhteen palmikonkiertokokeiluun. Puikko ja silmukkamäärä olivat jokseenkin samat kuin Nottinghamissa ja sopivasti lankakin riitti, vaikka välillä vähän epäilytti. Tämän viimeisimmän pipon jälkeen tuli silmukansiirtoähky, joten tummanpunaisesta Tennesseestä aloitettu pipo joutui kesälomareissun jälkeen purkuun silkasta tympääntymisestä. Ehkäpä se on ihan ymmärrettävääkin, kun parissa kuukaudessa tuli neulottua ja virkattua kolmisenkymmentä päähinettä sairaalalle. Vaan eivät nämä pipot kokonaan tähän lopu, sainhan taas lahjoituksena lisää myssylankaakin juuri kun entiset osoittivat uhkaavasti loppumisen merkkejä.

lauantai 13. elokuuta 2011

Saroyan


Saroyan-huivimalli (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) ehti olla jonossani varsin pitkään ennen kuin keksin, mistä langasta voisin yrittää sen neuloa. Lopulta työn alle päätyi heinäkuun alkupäivinä naapurilta jo pari vuotta sitten saatu tummanruskea Novitan Tennessee.



Huivi neuloutui muutamassa päivässä 3,5 mm puikolla ja noin 205 grammasta lankaa. Tein ohjeenmukaisia levennyksiä kymmenen lehden verran, suoraa osuutta kymmenen ja kavennuksia taas kymmenen lehteä. Näin huivin pituudeksi tuli noin 180 cm ja leveydeksi suoralta osuudeltaan noin 28 cm.



Levennysten ja kavennusten paikat ovat samat kuin ohjeessa, mutta tein ne hieman eri tavalla, jotta sain niistä huomaamattomammat ja enemmän saman näköiset molemmissa päissä. Reunan lehtikuvion opin ulkoa noin kahdeksannen lehden kohdalla ja sen jälkeen en ohjetta enää katsonutkaan, joten huivin loppu saattaa poiketa alkuperäisestä.


Kyllähän siitä kaunis tuli, väri on herkullisen ruskea ja neulejälkikin ihan kelvollista, pidän myös kovasti kaikista lehtikuvioista. Yläreuna kuitenkin rullasi sisäänpäin neljän silmukan aina oikein -reunasta huolimatta. Kun huivi on aivan suora, sen pukeminenkin oli taas aivan toivotonta, niinpä etsin sille uuden, arvostavamman kodin. Harkintaan jää, yritänkö tehdä joskus toisen Saroyanin niin, että teen suoralle osuudelle lyhennettyjä kerroksia, joiden avulla huivista saisi kaarevan ja selvästi helpommin puettavan.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Rättisulkeiset


Lunastin keväällä kanssaneulojalta parikymmentä vuotta vanhaa Novitan Alabamaa useammassakin värissä. Kyseiset langat olivat 250 gramman kerillä ja jonkin verran ohuempaa kuin myöhemmin 50 gramman kerillä samalla nimellä myydyt novitalaiset. Langoista vaaleanlila ja koralli olivat poikkeuksellisen kovia, aivan kuin muutaman kerran pestyä puuvillaa, ja siten melko työläitä neuloa ja virkata. Lopulta päädyin kuluttamaan lankoja tiskirätteihin.



Jotta elämä ei olis pelkkää tuulimyllyrättien neulomista, päätin kokeilla malleja, joihin syntyy sileälle pohjalle kuvio aina oikein -neuleella. Ensimmäiset kokeiluni olivat vasemmanpuoleinen Paw ja oikeanpuoleinen Kitty Love Washcloth (Rav-linkki ilmaisohjeeseen). Tassurätin neuloin 3 mm puikolla täysin ohjetta seuraten, kisurättiin käytin 2,5 mm puikkoja, sillä siinä silmukoita oli reilusti enemmän kuin tassurätissä. Pieniä muutoksia olen saattanut tehdä reunusten leveyksiin.



Korallinvärisestä neuloskelin 3 mm puikoilla Knitted Flower Clothin ja Knitted Apple Clothin, molempiin taisi tulla pieniä muutoksia reunuksiin. Koralli lanka oli kaikista kovinta eikä siitä saanut siistiä millään. Todellisuudessa nämäkin rätit ovat kuvaa paljon epäsiistimmät ja harvemmat, eivätkä kuviot erotu lainkaan niin hyvin kuin voisi kuvasta päätellä.



Butterfly Garden Square oli virkkausmalli, jota teki mieli kokeilla, mutta en ensialkuun keksinyt, mihin paloja voisi käyttää. Lilasta Alabamasta 3,5 mm koukulla virkattuna paloista tuli noin 20 x 20 cm:n kokoisia, joten päätin niiden sopivan tiskiräteiksi. Itse en ole virkattuja rättejä käyttänyt, mutta paljon niihin on ohjeita, joten kaipa ne toimivat. Voihan näitä palasia käyttää vaikkapa pannunalusina; patalapuiksi ne ovat ihan liian harvoja.


Kaikki kolme rättiparia arvoin kiinnostuneiden kesken Ravelryn Kahelit-ryhmässä.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Vielä lisää sytomyssyjä


Kesällä ei villalankojen neulominen suuremmin innosta, niinpä olen jatkanut sytomyssyilyä, pipoprojekteja kun on helppo kuljetella mukana missä vain.



Lotus Hat on neulottu Metsän keskeltä saapuneesta suklaanruskeasta Hjertegarnin Blend Bamboosta 2,5 mm ja 3,0 mm puikoilla sekä 108 silmukalla. Lopputulos on ihanan pehmoinen ja oikein käytännöllisen oloinen sytomyssyksikin. Lankaa kului reilusti alle kerä - tämän kerän loput käytin jo aikaisemmin esiteltyihin retropatalappuihin.



Lace Leaf Hat taisi esiintyä jo edellisessä neulottujen sytomyssyjen postauksessa. Tämänkertainen lehtihattu on neulottu kälyn kirpputorilta pelastamasta Coatsin Lyric 8/4 -puuvillalangasta 3 mm puikolla ja 105 silmukalla, lankaa kului tähänkin reilusti alle kerällinen. Ohjetta seuraillen piposta tuli kyllä varsin syvä, mutta eiköhän hattu silti ole ihan käyttökelpoinen. Pirteän värinen se ainakin on ja lankaa oli todella mukava neuloa, siistia tuli yrittämättäkin.



Toisesta kerästä Coatsin Lyric 8/4:ää syntyi Windschief-imitaatio (Rav-linkki maksulliseen alkuperäisohjeeseen). Minulla ei tuota ohjetta ole, joten sävelsin tämänkin pelkän kuvan perusteella. HopLopissa istuessa tosin tuli pieni ajatusvirhe, joten tästäkin tuli melkolailla syvä. Silmukoita taisi olla 104 ja puikkona sama 3 mm pikkupyörö kuin edellisissäkin hatuissa.



Sytomyssyily on siitä hauskaa, että sen myötä voi vapaasti kokeilla kaikenlaisia löytämiään malleja ja testailla omia ideoitaan. Ruskea "kruunupää" on neulottu kälyn kirpputorilöydöstä 2,5 mm puikolla ja 120 silmukalla pienehköön päähän sopivaksi; arviolta Kotiväen paksuista mysteeripuuvillaa kului vaa'an mukaan 37 g. Venytyksessä nuo rumahkot lisäykset eivät näytä ollenkaan niin epäsiisteiltä kuin kuvasta voisi ymmärtää, mutta ei tästä nyt silti tainnut mitään uutta hittiä syntyä.

torstai 4. elokuuta 2011

Alpakka-Annis


Ennen juhannusta ehdin aloittaa Ullan kansikuvaäänestyksestä palkintona saamastani Cascaden Alpaca Lace -langasta toisen Annis-huivini. Koska metallinen Addin 3 mm:n pyöröpuikkoni oli kiinni sukkaneuleessa, päätin kokeilla arpajaisista saamaani ruusupuista 3 mm:n pyöröä. Liekö syynä lanka, puikko vai näiden yhdistelmä, huivin neulominen oli melkoista tervanjuontia. Valmista kuitenkin tuli, sillä juhannusreissussa ei ollut juuri muutakaan neulottavaa mukana.



Ennen pingotusta olin todella skeptinen ja nimittelin huivia Paska-Annikseksi. Erityisesti sileän neuleen osuus oli todella epäsiistin näköinen eivätkä suurella hartaudella ja poikkeuksellisella tarkkuudella väännetyt nypyt erottuneet neuleesta kunnolla. Kastelu ja pingottaminen auttoivat jonkin verran molempiin puutteisiin, mutta kyllä tuossa harvassa sileässä neuleessa edelleen erottuvat ikävästi jostain syystä tiukemmin neulotut kerrokset. Lanka ei luistanut ruusupuisella puikolla enkä muutenkaan saanut kunnon neuletuntumaa ohueen lankaan.



Kyllähän huivi ihan kaunis on, mutta ei lähellekään sitä, mitä olin odottanut. Alpakkahan on kovin pörröistä, mikä ei ainakaan lisää langan houkuttelevuutta. Väri on kaunis ja lopputulos pehmeä, mutta jokin tässä nyt taas kerran tökkii. Alunperin ajattelin alpakkaista Annista itselleni, mutta nyt huivi päätynee valmiiden töiden laatikkoon odottelemaan, josko joskus keksisin sille sopivan loppusijoituskohteen. Harmillisesti lankaa kului vain 30 g, joten minulla on riesoinani vielä 20 g:n jämä lankaa, jonka neulomisesta en erityisemmin nauti ja jota on liian vähän oikeastaan yhtään mihinkään. Ehkäpä upotan sen jonkin toisen langan rinnalla esimerkiksi lapasiin, sillä roskiinhan ei voi (jonkin mittapuun mukaan laadukasta) lankaa heittää.

maanantai 1. elokuuta 2011

Pieni tuparilahja


Ystäväperheemme on muuttamassa naapurustostamme toiseen kaupunginosaan. Huhujen mukaan tulossa on myös tupaantulijaiset, joista sain hyvän tekosyyn neuloskella taas lisää tiskirättejä.



Tuparilahja koostuu kolmesta Leafy Washcloth -lehtirätistä, jotka on neulottu kaksinkertaisesta Novitan Bambusta 4 mm puikoilla, sekä kolmesta The Windmill Dishcloth -rätistä, joiden lanka on puolestaan korallinpunaista Novitan Alabamaa 3,5 mm puikoilla neulottuna. Minusta tässä lahjassa yhdistyy perinteiset onnittelukukat ekologisuuteen, kotiin ja käsintehtyyn - täydellinen tupaantulijaislahja siis. Mieheni tosin oli eri mieltä, sillä hän ei ole lainkaan varma, suostuuko vastaanottajaperhe edes kokeilemaan neulottuja tiskirättejä. Minusta lehtirättejä voi käyttää myös pannunalusina ja patalappuina. Ainahan on vaara, että värit ovat aivan metsässä, mutta vaikka itse en ole korallinpunaisen ystävä, minusta tämä yhdistelmä on kesäisen pirteä. Sitä paitsi olen sen verran usein käynyt ystäviemme kotona, että uskallan väittää heidän olevan melko boheemeja sisustuksen suhteen - ei siis mitään tiukkaa skandinaavista niukkalinjaisuutta tiedossa uudessakaan kodissa, luulen ma.


Olen viihdyttänyt itseäni myös jämälankapatalappujen parissa.



Mallihan on tuttuakin tutumpi Kauneimmat Käsityöt 3/1989 -lehden malli, jota on aina yhtä koukuttavaa virkata. Tällä kertaa otin käsittelyyn beigen ja tummanruskean Hjertegarnin Blend Bamboon jämät, joihin yhdistin tuntematonta sinapinruskeaa puuvillajämää sekä valkoista Novitan Alabamaa. Ensin virkkasin tuon oikeanpuoleisen ja kun näytti, ettei tummanruskea riitä enää toiseen samanlaiseen, vaihdoin värien järjestystä. Tuurilla tummanruskea riittikin juuri ja juuri loppuun saakka, yhtään ei jäänyt yli. Hauska huomata, miten samoista väreistä saa ihan eri näköisen lopputuloksen vain parin värin paikkaa vaihtamalla. Tämä patalappumalli on kyllä juuri sellainen, jonka näkisin kesämökillä tai vanhan rintamamiestalon alkuperäistä tunnelmaa henkivässä keittiössä.